Mus­tak­si ko­me­diak­si it­seään ti­tu­lee­raa­va kol­mi­tun­ti­nen ee­pos kro­ni­koi Hol­lywoo­din ke­hi­tystä 1920-lu­vul­ta 1950-lu­vun al­kuun. Mykkäe­lo­ku­vien tai­te, ää­nie­lo­ku­vien tu­lo ja ro­tu­sor­to nä­kyvät tässä kaik­ki, mut­ta ote on kuin ilo­kaa­sua nap­pai­le­val­la ai­ka­mat­kai­li­jal­la. Ee­pos näyttää ylit­se­vuo­ta­vas­ti 1920-lu­vun elos­te­lun, 1930-lu­vun vyön­ki­ris­tyk­sen ja 1950-lu­vun pää­te­pis­teenä kaa­rel­leen. Osat ovat haus­ko­ja, näyttä­viä ja ken­ties jo­pa oi­val­ta­via pa­lo­ja men­neestä, mut­ta elo­ku­vas­ta puut­tuu kaik­ki it­sesää­te­ly ja an­nos­te­lu.

Y­len­palt­ti­nen äh­ky on taat­tu kun puo­li­tun­ti­sen al­ku­koh­tauk­sen ai­ka­na eh­tii ky­syä mon­ta ker­taa it­seltään mistä tässä oi­kein on ky­se? Vii­na vir­taa, ruu­mii­no­sat elävät va­pau­tus­taan ja kat­so­ja­na voi ku­vi­tel­la ek­sy­neensä pe­rio­di­bi­lei­siin, mut­ta pu­nai­nen lan­ka tun­tuu jo nyt ole­van pe­rin poh­jin hu­kas­sa. Me­ga­lo­maa­ni­sen yli­pitkä, härs­kin omapäi­nen ja lä­peensä ar­voi­tuk­sel­li­nen ta­ri­na näyttää mitä ta­pah­tuu kun koh­tauk­set — al­ku­koh­tauk­sen samp­pan­jan lail­la — las­ke­taan la­sien si­jaan laa­ti­koi­na. Tämä ei oi­keas­taan ole mus­tad­raa­ma/­ko­me­dia, vaan enemmän­kin jon­kin­lai­nen kul­lat­tu hämärä­ki­ma­ra.

Lip­pu­luu­kul­la flo­pan­nut elo­ku­va on mel­koi­nen ta­jun­nan­vir­ran ma­ra­to­ni, jo­ka ihas­tut­taa päätäh­tiensä osaa­vil­la suo­ri­tuk­sil­la ja pen­nejä las­ke­mat­ta loih­di­tul­la pe­rio­di­miljööllä, jo­ka on pul­lol­laan oi­keal­ta kals­kah­ta­via yk­si­tyis­koh­tia. Ko­hee­sio­ta tai jär­keä tässä ei ole lain­kaan, mut­ta elo­ku­van tar­koi­tus­perän kai­ho­mie­li­senä ku­vauk­se­na Hol­lywoo­din Ca­me­lo­tis­ta voi ais­tia. 7000 pu­kua ja 150 pu­he­roo­lia ker­to­vat tuo­tan­non mi­tat, mut­ta len­toon tämä ei va­li­tet­ta­vas­ti nou­se.