En­simmäi­nen ho­mo sa­piens oli mus­ta cro­mag­non kes­ki­sessä Af­ri­kas­sa, rak­kaat sän­kipää­ni. Hä­nestä läh­ti sie­men eu­roop­pa­lai­seen si­vis­tyk­seen, jo­ta en­nen luo­tiin kor­keaa kult­tuu­ria ai­van muual­la. Tämä ei jää­nyt pre­si­dent­ti Idi Ami­nil­ta huo­maa­mat­ta 1970-lu­vun al­ku­puo­lel­la. Ugan­dan kan­sal­lis­tun­ne nou­si, mut­ta po­liit­ti­set vas­tus­ta­jat pan­tiin päi­viltä. Maan asia unoh­tui, mut­ta Ami­nis­ta it­sestä tu­li Nel­son Man­de­lan ohel­la kaik­kien ai­ko­jen tun­ne­tuin af­rik­ka­lai­nen.

Fik­tii­vi­nen Gi­les Fo­de­nin ro­maa­ni loi ta­ri­nan nuo­res­ta skot­tilääkä­ristä, jo­ka jou­tui kes­kel­le ugan­da­lais­ta kaaos­ta. Jän­nittävä elo­ku­va pa­nee ajat­te­le­maan, mitä kaik­kea kum­mal­lis­ta brit­ti-im­pe­ria­lis­mi sai ai­kaan. Amin am­men­si op­pin­sa brit­tien ar­mei­jas­sa toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen.

Ka­ris­maat­ti­sen dik­taat­to­rin ste­reo­tyyp­pinä hän käyttäy­tyi kuin lap­si. Me­dian hän hal­lit­si omal­la ta­val­laan, ja osa­si pii­ki­tellä sa­maan ai­kaan le­vot­to­mis­ta ka­duis­ta kär­sivää Bri­tan­niaa.