Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Sherlock Holmes

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2009Kesto: 131 minuuttia
Julkaisija: Sandrew Metronome 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 223500  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Sandrew Metronome) ellei toisin mainita.

Elokuva

Lon­toos­sa ra­ken­ne­taan 1890-­lu­vun alus­sa Towe­rin sil­taa.

Lon­toos­sa ra­ken­ne­taan 1890-lu­vun alus­sa Towe­rin sil­taa. Tek­nii­kan ja tie­teen saa­vu­tuk­set ker­to­vat uu­des­ta ai­ka­kau­des­ta, mut­ta van­ha tai­kaus­ko on kan­sa­lai­sis­sa syvällä. Sa­la­tie­teitä ja silmänkääntö­temp­pu­ja käyttävä mus­ta­kaa­pu, lor­di Blac­kwood, hai­kai­lee Bri­tan­nian im­pe­riu­min al­ku­peräi­sen lois­ton pa­laut­ta­mis­ta val­lan­kaap­pauk­sel­la. Sen voi estää vain piip­pu­mies Ba­ker St­ree­tiltä.
“A­sian­tun­ti­joi­den mu­kaan mies­ten kamp­pai­lu päät­tyi – ku­ten ar­va­ta saat­toi – sii­hen, että he pu­to­si­vat. Oli toi­vo­ton­ta et­siä heidän ruu­mii­taan, ja niin sekä su­ku­pol­ven­sa vaa­ral­li­sin ri­kol­li­nen että mai­neik­kain lain­val­vo­ja jäävät ikui­sik­si ajoik­si kuo­hu­van ve­den ja pärs­kyvän höy­ryn kau­his­tut­ta­vaan kat­ti­laan.”
Näin lop­pui Sir Art­hur Co­nan Doy­len luo­man sa­la­po­lii­sin, Sher­lock Hol­me­sin, elämä Te­ro Val­ko­sen suo­men­nok­ses­sa. Kamp­pai­lu, ruu­miit, pärs­ke ja kau­his­tut­ta­vuus tun­tu­vat oi­keut­ta­van oh­jaa­ja Guy Ritc­hien päätök­sen ko­ros­taa Doy­len ker­to­mus­ten toi­min­nal­li­suut­ta. Kun kir­jai­li­ja it­se­kin jou­tui nos­ta­maan suo­si­tun Hol­me­sin kuol­leis­ta, ei uu­sia­kaan hen­kiin­herä­tyk­siä so­vi ihan al­kuun­sa tor­pa­ta.
Kir­jois­sa Hol­me­sin ta­pauk­sis­ta ker­too toh­to­ri Wat­son muis­tiin­pa­no­jen­sa tur­vin. Etäi­syyttä ot­ta­va ker­ron­ta ja mes­ta­riet­sivän kul­ti­voi­tu, ana­lyyt­ti­nen per­soo­na ovat hei­jas­tu­neet hil­lit­tyi­hin te­le­vi­sio- ja elo­ku­va­so­vi­tuk­siin. Uu­si Sher­lock Hol­mes ot­taa pesäe­ron pe­rin­tee­seen ja esit­te­lee ä­lykköe­ra­kon su­per­san­ka­ri­na ja ko­mel­jant­ta­ri­na. De­mog­ra­fia eli elo­ku­van bis­nes-s­her­lok­kien yleisö- ja mark­ki­na-a­na­lyy­si­kin to­dis­taa, että räjähtävä ac­tion ja ka­ve­ril­li­nen haus­kan­pi­to ovat vetävä yh­dis­telmä.
Ku­ka sen te­ki ja mi­ten, on mys­tee­rin pe­rus­kaa­va. Doy­len kiin­nos­tus spi­ri­tua­lis­miin oi­keut­taa myös ma­gian ja sa­la­seu­rat, jois­ta sym­bo­lei­neen ke­hi­tellään Da Vin­ci –­koo­din tyyp­pistä maail­man­val­loi­tus­ta. Agent­ti­mei­nin­kiä ja fyy­si­sen ry­mel­lyk­sen slaps­tic­kiä ku­va­taan näyttä­villä hi­das­tuk­sil­la ja kat­ko­ku­vil­la. Ase­tel­mal­li­ses­ti ke­hi­tel­tyjä vaa­ra­ti­lan­tei­ta tar­joil­laan kuin par­haim­mis­sa­kin Bon­deis­sa. Tai Bat­ma­neis­sa, sillä elo­ku­va on myös ”­bud­dy-mo­vie”, jon­ka Ro­bi­ni­na on toh­to­ri Wat­son. Nyt hän ei jää te­hot­to­mak­si tark­kai­li­jak­si ja kir­ju­rik­si, vaan osal­lis­tuu seik­kai­lui­hin ta­sa­ve­roi­se­na tais­te­lu­pa­ri­na.
Dow­ney ko­mel­jant­ta­ri­na
Ni­mio­sas­sa Ro­bert Dow­ney Jr. on mai­nios­sa ve­dos­sa. Edel­li­sen me­nes­tyk­sensä Iron Ma­nin ta­voin Dow­ney suh­tau­tuu yli­ver­tai­siin fik­tio­san­ka­rei­hin hur­til­la huu­mo­ril­la, jo­ka tart­tuu kat­so­jaan. Il­meikäs Dow­ney on van­git­se­va bo­hee­mi-Hol­mes, jol­le ri­kos­ten rat­kai­su on sekä tai­det­ta että ikä­vys­ty­mi­seltä pe­las­ta­va pak­ko­miel­le.
Ju­de Law’n roo­lin on­gel­ma on oma­lei­mai­suu­den puu­te. En­ti­nen Wat­son täyt­ti paik­kan­sa Hol­me­sin täy­del­li­senä vas­ta­koh­ta­na. Nyt hä­net nos­te­taan ni­mi­san­ka­rin rin­nal­le vain ka­ve­rik­si ja apu­rik­si.
Rac­hel McA­dams ja Kel­ly Reil­ly jäävät ker­to­muk­sen nai­si­na mies­ten pe­tol­li­sik­si tai oi­kuk­kaik­si säestä­jik­si. Mi­ke Leigh’n elo­ku­vis­ta tut­tu Ed­die Mar­san on eri­no­mai­nen tar­kas­ta­ja Lest­ra­de, ja Mark St­rong so­pi­van tum­man­pu­hu­va pää­kon­na.
Vik­to­ria­nai­kai­nen ta­pah­tu­maympä­ristö on to­teu­tet­tu viit­se­liääs­ti la­vas­teis­sa säästämättä. Kaik­ki toi­mii pe­riaat­tees­sa hie­nos­ti, mut­ta mikään ei nou­se tois­taan tär­keämmäk­si. Efek­tit ja juo­nenkään­teet seu­raa­vat toi­siaan ta­sa­var­man me­kaa­ni­ses­ti.
Guy Ritc­hie oh­jaa hyvän­tuu­lis­ta mels­kettä vetäväs­ti, mut­ta Hol­mes nou­si­si bra­vuu­ri­luok­kaan hie­no­va­rai­sem­man tyy­lit­te­lijän kä­sissä. Mu­sii­kis­sa­kin kär­sitään run­sau­den­pu­las­ta, kun Hans Zim­me­rin tee­mo­ja is­ketään kor­vaan ali­tui­ses­ti tyy­liä vaih­taen, kuin kat­so­jan ikä­vys­ty­mistä pelä­ten. Sher­lock Hol­me­sin mo­nen­lai­set huo­mio­ta kerjäävät pääl­lekkäi­set ele­men­tit ovat vaa­ras­sa tyl­syttää toi­sen­sa. (HB)
02/04/2010
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy