Viih­dyttävän vet­reä ja yk­si­so­lui­nen haijännä­ri ek­syy nyt myös Ju­ras­sic Par­kin ton­til­le kun ü­ber-fi­sun ka­ve­rik­si kai­ve­taan ka­sa di­no­ja. Ter­mok­lii­nin lä­pi su­jah­del­laan tar­peen mu­kaan ja kun ke­nenkään kä­si ei ta­paa am­meen tulp­paa lisätään vain blen­de­rin kier­rok­sia. Päätä ei tässä pa­ko­ta.

Tyy­li­puh­taas­ti kul­je­tet­tu ta­ri­na te­kee sen mitä lu­paa, eikä kah­den tun­nin var­rel­ta ai­na­kaan puu­tu ta­pah­tu­mia. Ol­koon­kin, että kaik­ki tun­tuu jo etukä­teen ko­vin tu­tul­ta. Juo­ni on­kin lä­peensä ta­va­no­mai­nen, mut­ta osaa­vas­ti tap­lat­tu — ei sillä, että sii­hen ku­kaan huo­mio­ta kiin­nittäi­si. Tässä ham­paat ovat se jut­tu sa­maan ta­paan kuin ham­maslääkä­rien tie­teel­li­sissä ko­koo­na­jois­sa.