Pie­nellä bud­je­til­la teh­ty maail­man­lop­pua ku­vaa­va sci­fi-k­las­sik­ko sisältää pal­jon tut­tu­ja ai­nek­sia, mut­ta pys­tyy sa­mal­la si­pai­se­maan maail­man­kaik­keu­den luo­mi­sen ar­voi­tus­ta hy­vin­kin mieltä kii­hot­ta­val­la ta­val­la.

E­lo­ku­va al­kaa kuin kon­sa­naan Ome­ga Man. Nuo­re­na kuol­lut uu­si­see­lan­ti­laisnäyt­te­lijä Bru­no Law­ren­ce käy lä­pi sa­man Auck­lan­din ka­duil­la kuin Charl­ton Hes­ton tyhjässä Los An­ge­li­sis­sa yli vuo­si­kym­men aiem­min. Toi­sin kuin Ome­ga Man, Quiet Earth ke­hit­tyy psy­ko­lo­gi­sek­si jännä­rik­si ja an­taa vas­ti­neen niin mo­nil­le sci­fi-ro­maa­nien luo­mil­le ky­sy­myk­sil­le. Ta­ri­na pe­rus­tuu­kin löyhäs­ti Craig Har­ri­son sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin (1981).