K­laust­ro­fo­bi­nen näyt­te­lijä nau­liin­tuu ik­ku­naan kuo­laa­maan naa­pu­ris­sa il­tai­sin kei­kis­te­levän kau­niin nai­sen perään. Tästä käyn­nis­tyvä ta­pah­tu­mien ket­ju on puh­das­ta B-luo­kan Hitch­coc­kia, jos­sa sek­si myy ja mur­ha ra­has­taa.

Po­ke­ril­la tar­joil­tu jännä­ri on kai­kes­sa pos­ket­to­muu­des­saan haus­ka ta­paus. Tämä on kuin Bud Spen­ce­rin ja Ter­ren­ce Hil­lin ver­sio Ba­sic Ins­tinc­tistä, missä nuo­tit ovat sa­mat, mut­ta soit­to­pe­li jo­ta­kin ai­van muu­ta. Ta­ri­nan voi ot­taa va­ka­vas­ti, mut­ta syy näin toi­mi­mi­seen täy­tyy löytää elo­ku­van ul­ko­puo­lel­ta.