Klassinen tarina nousevan ja laskevan tähden romanssista, joka on yhtä aikaa palkitsevan nousukiitoinen ja karmaisevan surullinen.
Klassinen tarina nousevan ja laskevan tähden romanssista, joka on yhtä aikaa palkitsevan nousukiitoinen ja karmaisevan surullinen. Useaan kertaan filmatisoitu tarina (1937, 1954, 1976) kietoo yhteen eri suuntiin yhdessä matkaavien rakastavaisten tarinat, jotka vuoden 1976-version tavoin mitataan musiikkimaailmassa.
Alkumetreiltään lähtien maukkaasti vuoden 1976-versiota tapaileva elokuva asettaa Lady Gagan Barbara Streisandin rooliin ja Bradley Cooperin Kris Kristoffersonin saappaisiin. Esikuvansa tavoin kertomus kaasuttaa pitkin samaa alkoholin ja musiikin viitoittamaa tietä, mutta voittaa katsojan vähä vähältä salakavalasti puolelleen omilla eväillään. Lady Gaga osaa selvästi näytellä ja Bradley Cooper kanavoi hänkin vetoavasti stereotyyppisen rappiollista, mutta hyväntahtoista lehmipoikaa (vrt. Kris Kristofferson vuoden 1976-versiossa tai Jeff Bridges elokuvassa Crazy Heart).
Tässä myös esikoisohjauksensa tekevä Cooper kipparoi elokuvaa osaavan rauhallisesti — paikoin viipyilevästi, mutta aina aidonoloisesti. Alunperin ohjaajan pallilla piti istua Clint Eastwood, mutta Cooperin ohjaustyyli tuntuu paitsi eastwoodmaiselta myös tarinaan perin osuvalta. Lady Gagan roolissa oli alunperin määrä nähdä Beyoncé, mutta tältäkään osin ei nyt jää mitään hampaan koloon.
Upean läsnäoleva elokuva näyttää nousun, tuhon ja suuren rakkaustarinan arkisen elävänä hattarana, joka toimii kirpeän makeasti. Elokuva pokkasi sekä Oscarin että Golden Globen kappaleestaan "Shallow", mutta parhaan elokuvan, parhaan miespääosan ja parhaan naispääosan pystit menivät sivu suun.
2.8-3.4K:na kuvattu ja 2K:na masteroitu kuva on parhaimmillaan huomiotaherättävän terävä ja HDR-väritoistoltaan öisen hehkeä. Hikikarpalot ja ihohuokoset välittyvät rosoisen filmimäisesti ja keinovalojen ilmeikkäästi valaisemana - paikoin jopa häiritsevän terävästi. Loppua kohden kuvaus löytää luonnollisempia sävyjä, mutta tällöinkin kiintymys vastavaloon säilyy. Ilmeikäs kuva.
Hienosti läsnäoleva ääniraita toistaa Bradley Cooperin raspikurkun, Lady Gagan (kuulemma) jenkki-ärrät ja hetkessä elävän dialogin luontevasti. Musiikkinumerot istuvat sulavasti tarinaan ja soivat uskottavasti niin karaoke- kuin areena-miljöissä.
Ekstroissa making of, musiikkivideoita ja poistettuja musiikkiosioita. Boksi sisältää myös elokuvan HD-version omalla levyllään. (IJ)