Har­ri­son Ford on län­si­mai­sen yh­teis­kun­nan rap­pioon kylläs­ty­nyt kek­sijä, jo­ka siirtää per­heensä sa­de­metsään Mos­kiit­to­ran­ni­kol­le aloit­taak­seen alus­ta. Unel­ma­na on löytää ai­to­ja ih­mi­siä, jot­ka pitäi­sivät si­vi­li­saa­tion ylintä il­men­tymää, ky­kyä val­mis­taa jäätä, ih­meel­li­senä. Ju­ma­lan selän ta­kaa löy­tyy­kin lup­paa­va hök­ke­li­kylä, jos­ta tu­lee it­seop­pi­neen tie­de­mie­hen kä­sissä vii­den täh­den luk­sus­koh­de, jos­ta ei puu­tu juok­se­vaa vettä, kas­vi­huo­nei­ta tai il­mas­toin­tia. Mut­ta mitä oli­si pa­ra­tii­si il­man käär­mettä tai täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lu il­man sisään­ra­ken­net­tua vi­kaa?

Vä­hemmän tun­net­tu elo­ku­va ei pe­riaat­tees­sa ul­koi­sil­ta osin ole Har­ri­son For­din ural­la ko­vin kau­kai­nen serk­ku In­dia­na Jo­ne­sin ja Han So­lon kor­pi­so­tu­reil­le, mut­ta pro­fes­so­ri­mai­sen ha­bi­tuk­sen al­la ky­tee pal­jon näitä syn­kem­pi hah­mo. Ca­pe Fea­ristä ei jäädä kuin pa­rin ai­ron ve­don ver­ran.