Tim Burttonin luotsaama kakkososa kieputtaa sormensa ympärille unisesti etenevän tarinan Pingviinistä ja Kissanaisesta, jotka pääsevät ottamaan matsia lepakkomiehen kanssa.
Tim Burttonin luotsaama kakkososa kieputtaa sormensa ympärille unisesti etenevän tarinan Pingviinistä (Danny DeVito) ja Kissanaisesta (Michelle Pfeiffer), jotka pääsevät ottamaan matsia lepakkomiehen (Michael Keaton) kanssa.
Tiukalle viritetyn ykkösosan jälkeen tämä tuntuu kovin pehmoiselta tv-draamalta, jonka kuvasto on satumaisen synkkä, mutta performanssi jää harmillisen hajanaiseksi ja irrallisista kohtauksista rakentuvaksi seikkailuksi. Vääjäämätöntä yhteenottoa pedataan antaumuksella, mutta sekä pakottava syy siihen että tapahtumien momentti ovat pitkälti hukassa. Hahmot saavat sitä vastoin aikaa hengittää, ja näiden vuorovaikutus toimii kiinnostavasti, mutta toiminta ja suvannot eivät nyt yhdisty yhdeksi koukuttavaksi kellopeliksi. Lopulta kokonaisuus ei maistu niinkään elokuvalta kuin yhdeltä jaksolta tv-sarjan tuotantokaudessa — tai oikeastaan kaksiosaisen jakson ensimmäiseltä puolikkaalta ilman cliffhangeria.
Michelle Pfeiffer ja Danny DeVito pääsevät verryttelemään irvistyksiään, ja Christopher Walken yrittää vedellä lankoja peruspahiksena, mutta Michael Keaton pääsee nyt yllättävän vähällä lepakkomiehenä. Lepiksen rooli tässä tuntuu olevan tarkistaa, että kaikilla on riittävästi suolapähkinöitä ja antaa sirkuksen edetä.
Erinomainen kuva on tasalaatuinen, filmimäinen ja ilahduttavan terävä. Hopeinen väritoisto on niin ikään konsistentti, näyttävä ja ohjaajalleen uskollinen. Ääniraita pitää yllä jatkuvaa eloa, mutta jää silti jokseenkin tasapaksuksi ja televisiomaiseksi esitykseksi.
4K-version ekstroissa ohjaajan kommenttiraita. HD-version ekstroissa making of, traileri, "Face to Face" -musiikkivideo ja sarja koosteita. Tekstityksen halu kääntää ”power plant” toistuvasti muotoon ”ydinvoimala” odotetun ”voimalaitoksen” sijaan ihmetyttää. Kannessa väärä kuvasuhde. (IJ)