Katolisen kirkon pappien harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön laajuus löi ällikällä.
Katolisen kirkon pappien harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön laajuus löi ällikällä. 2000-luvun alussa, mittakaavan suuruuden selvennyttyä, avautuivat suut kaikkialla – paitsi kirkollisissa sisäpiireissä. Thomas McCarthyn ohjaama Spotlight lähestyy skandaalia lehdistön näkökulmasta, kuitenkin sisäpiireihin tunkeutuen. Ovela lähestymistapa mahdollistaa monenlaisen syyllistämisen, vaikka elokuvan ei tässä tapauksessa tarvitse edes sormea heristellä. Riettauksissa rypeminen jätetään katsojan päässä majailevalle keltaiselle lehdistölle, draama paneutuu tutkimustyöhön.
Boston Globe -lehden Spotlight-liitteen toimitus saa vihiä paikallisen kirkkoväen hämäristä touhuiluista. Oikeudentajuinen toimittajajoukko nostaa ilmoille kysymyksen, miksei aihetta ole aikaisemmin napattu tarkempaan syyniin. Homma selviää. Kellarikerroksen journalistikaarti huomaa välittömästi olevansa alueella, jossa työskentelyä ei tulla tekemään helpoksi.
Elokuvan tehtävä on nostaa viihteellisin keinoin esiin aiheita, joista puhuminen saattaa olla tabu. Spotlight on ansiokasta elokuvatyötä, maailman synkimmistä epäkohdista tiedottamista lähes dokumentaarisen uskottavuuden keinoin.
Millimetripaperilla piirrettyä käsikirjoitusta huikaisevassa synergiassa toistava näyttelijäkaarti muokkaa hengästyttävää draamaa, joka jättää dokumentaarisella otteellaan pysyvän jälkensä elokuvan historiaan. (VA)