Na­pa­kan tyy­li­tark­ka sci­fi-t­ril­le­ri ri­vi­koo­da­ris­ta (Domh­nall Glee­son), jo­ka voit­taa mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua erak­ko­po­mon­sa (Os­car Isaac) luo­na tar­koin var­jel­lun tek­no­lo­giauu­tuu­den tes­taa­mi­seen. Pai­kan päällä po­mo pal­jas­tuu ek­sent­ri­sek­si kek­sijä­ne­rok­si, jo­ka on yk­sik­seen ke­hittä­nyt pait­si Goog­len ve­roi­sen ha­ku­ko­neen ja Si­rin taak­seen jättävän te­koä­lyn myös ereh­dyttävän ih­mismäi­sen ro­bo­tin (A­li­cia Vi­kan­der). Tämän pa­ke­tin tes­tau­su­rak­ka ot­taa in­noi­tuk­sen­sa Tu­rin­gin tes­tistä, mut­ta pian sel­viää, että la­by­rin­tissä on useam­pi kuin yk­si hii­ri.

Näpsäkän mi­ni­ma­lis­ti­nen brit­tijännä­ri rif­fai­lee an­siok­kaas­ti tut­tu­jen ih­mi­syy­den ra­jo­ja kol­kut­te­le­vien sci­fi-tee­mo­jen pa­ris­sa. Ystä­vyys, rak­kaus, luo­mis­voi­ma ja pe­tos su­lau­tu­vat lo­pul­ta yh­teen klaust­ro­fo­bi­sek­si tans­sik­si, jo­ka ei tun­nu niin us­ko­mat­to­mal­ta kuin en­sial­kuun voi­si ku­vi­tel­la. Jo yh­dessä­kin elo­ku­van it­sestään­selvänä pitämässä ke­hi­tyk­sen harp­pauk­ses­sa oli­si to­ki kyl­lik­si ta­val­li­sel­le kuo­le­vai­sel­le in­sinöö­ril­le, mut­ta tässä ste­ve­jobs­mai­sen to­del­li­suusvää­ris­tymän sisällä työs­ken­te­levä uo­mo uni­ver­sa­le tun­tuu ole­van va­paa kai­kis­ta muis­ta ra­joit­teis­ta pait­si epä­va­kais­ta so­siaa­li­sis­ta tai­dois­ta ja mie­lia­la­vaih­te­luis­ta. Tie­teis­sa­tu­na kai­ken tämän yli-in­hi­mil­li­sen luo­mis­voi­man su­lat­taa vai­vat­ta ja voi kes­kit­tyä ta­ri­nan vi­rit­te­lemään synkkään aja­tus­leik­kiin.