Toi­sen kuo­lin­vuo­teel­la jäl­leen koh­taa­vat nuo­ruu­den ystävät (Til­da Swin­ton ja Ju­lian­ne Moo­re) pur­ka­vat elon­sa pol­ku­ja sol­miak­seen jo­ta­kin nä­tis­ti pa­ket­tiin en­nen kai­ken lop­pua. Ko­ros­te­tun som­mi­tel­lus­ti, elo­ku­va­mai­sen teat­raa­li­ses­ti ja sil­ti mi­ni­ma­lis­ti­sen näy­telmämäi­ses­ti sol­ju­va draa­ma pu­noo my­kistävän ar­voi­tuk­sen kuo­le­mas­ta.

Nät­ti ja näyttävä elo­ku­va leik­kaa ja lii­maa otok­sia ih­mis­ten elämästä ja ele­tyistä miljöistä ta­val­la, jo­ka vaa­tii au­teu­rin pa­loa ja me­nes­tyk­sen tar­joa­maa pa­lo­muu­ria va­lin­to­jen kes­kin­ker­tais­ta­mi­sen vaa­ti­muk­sia vas­taan. Ko­ko­nai­suus on ih­meel­li­sen va­paas­ti hen­gittävä ja kui­ten­kin enemmän tar­kas­ti ku­ra­toi­tu kuin rön­syi­levä. Mer­ki­tyk­settömän dia­lo­gin kaut­ta tun­tuu vä­lit­tyvän enemmän koe­tus­ta elämästä uu­tet­tua mer­ki­tystä kuin ai­vo­so­lut pys­tyvät ker­ral­la kä­sit­te­lemään.