Neljäs roborymistely ei trailerin perusteella herättänyt suuria odotuksia — ei varsinkaan kun ohjaaja Bay itsekin oli jo ehtinyt aiemmin todeta haluavansa pitää paussia Transformersien tekemisestä — mutta huolet hukkuvat jo seikkailun alkumetreillä.
Neljäs roborymistely ei trailerin perusteella herättänyt suuria odotuksia — ei varsinkaan kun ohjaaja Bay itsekin oli jo ehtinyt aiemmin todeta haluavansa pitää paussia Transformersien tekemisestä — mutta huolet hukkuvat jo seikkailun alkumetreillä. Yllättävän vetreänä kantriballaadina käynnistyvä episodi tarjoilee kivasti patinaa ja rosoista robonostalgiaa, ja nostaa vaihdetta sulavasti kohti lopun rellestystä.
Baylle tyypilliseen tapaan elokuva on oikeastaan kaksi seikkailua yhden hinnalla. Alun taustatarina Yhdysvaltojen viljamailla kylpee lämpimissä sävyissä ja flirttailee maukkaasti lainsuojattomista kertovien tarujen kanssa, eikä vähiten palkkionmetsästäjä-asetelmansa ansiosta. Jälkimmäinen puolisko vaihtaa maisemat Kiinaan ja hakee uutta verta korporaatiojuonien selvittelyyn dinokaudelta asti.
Kosiskelevan laskelmoiva elokuva vyöryttää ruudulle tuhdin armadan tuotesijoittelua ja demografiatäkyjä: General Motors tarjoaa autoboteille kuosit, Hasbro on sullonut mukaan koko vuoden edestä uusia robomalleja, tuotesijoittelua riittää muutoinkin ja kansainvälisillä aksenteilla armoitetut sankarit pääsevät todistamaan deittileffa-kelpoisuutta kasvattavaa Romeo ja Julia -juonnetta. Mikään tästä ei kuitenkaan haittaa elokuvanautintoa. Samurait ja dinosaurukset tuntuvat ehkä elokuvassa irtopinnojen hakemiselta ja appiukko, tytär ja poikaystävä -asetelma Armageddonista tutulta, mutta keitos on vahdikas ja viihdyttävä — eikä tässä jouduta kärsimään eläinkekseistä tai Aerosmithin renkutuksesta.
Elokuvasta ei oikeastaan ole mitään paahaa sanottavaa kunhan seikkailuun asennoituu pop cornin ei harmaiden aivosolujen kautta. Samaa ei voi sanoa elokuvan myötä kauppoihin saapuneista uusista Transformers-leluista, jotka vaikuttavat kalpeilta varjoilta siitä mitä robot olivat vielä 80-luvun versioinaan. Ajat ja maut muuttuvat, ja aika kultaa muistot, mutta uusia leluja kaupassa hypistellessä on vaikea välttyä mielikuvalta, että helppous on korvannut kaiken omaperäisyyden ja tyylin. Aikoinaan omanlaistaan lelujen hightechiä edustaneet muuntautujat ovat nyt mauttomia muovikasoja, joilla on enemmän yhteistä imurin kahvan kuin rubiikin kuution kanssa.
Erinomainen kuva toimii tyylillä kolmessa ulottuvuudessa. Robottien habitusta on nyt muovattu piirun verran siloisemmiksi ja jopa ihmisimäisemmiksi, mutta massa tuntuu oikealta. Tilakuva vakuuttaa läpeensä, eikä tämän suhteen juuri ole eroa onko kyse oikeasti kuvatusta vai tietokoneella luodusta materiaalista. Jokunen vaijeriotos elokuvan alussa värisee 3D:nä katseltuna ja valkoinen palaa toisinaan kaiketi tarkoituksella puhki, mutta muutoin jälki on ilahduttavan vakaata ja näyttävää. Edellisekerralla vakuuttanut säveltäjä Steve Jablonsky tarjoilee nyt aiempaa vaisumman musiikkiraidan, mutta efektisirkus pelaa. Tämä on ensimmäinen blu-ray, jonka ääniraita on taltioitu uudessa Dolby Atmos -formaatissa. Formaatti on taaksepäin yhteensopiva, joten nykylaitteistolla ääniraita soi mukisematta ja kokemus vastannee tavanomaista Dolby TrueHD:tä. Elokuvateatterissa Atmos tarjoaa mahdollisuuden jopa 128 äänikanavalle ja teatterin tilaan sovitettuihin suunnattuihin efekteihin, mutta kotiteattereihin tarjotut toteutukset jäävät nähtäväksi.
Kolmen levyn boksin 2D- ja 3D-elokuvalevyt ovat ekstrattomia, mutta kolmas BD-levy sisältää hyvän kattauksen lisukkeita. Mukana on hyvä moniosainen making of -kooste (123 min.), kooste ohjaajan mietteitä toiminnan kuvaamisesta (11 min.), rento kooste kuvaustunnelmista (10 min.), kooste leluyhtiö Hasbron osuudesta (15 min.), hupipätkä sivuosan T.J. Milleristä tapaamassa tähtiä (20 min.) ja trailereita. (IJ)