En­si-il­ta-ar­vioi­hin ver­rat­tu­na pal­jon odo­tuk­sia ve­reväm­pi seik­kai­lu, erään­lai­nen Pre­da­tor 3/A­lien 5.

E­telä­man­te­reel­ta löy­tyy sähköi­nen im­puls­si ja maail­man van­hin py­ra­mi­di. Tut­ki­mus­ret­ki­kun­ta läh­tee liik­keel­le ja saa kylmää kyy­tiä. Toi­min­ta ja jän­ni­tys pitävät ot­tees­saan kun­han vain kat­so­ja ei ala poh­tia syn­tyjä sy­viä.

Kaik­ki tämä on toi­saal­ta näh­ty, mut­ta uu­si kei­tos tun­tuu ihan koh­tuul­li­sel­ta viih­teeltä, ai­na­kin pa­rem­mal­ta kuin Alien IV. Toi­min­ta-s­ci­fi kuu­luu ny­kypäivän sa­tui­hin ja ta­ri­noi­hin. Yllättäen hen­kilö­hah­mot eivät är­sytä, ja lap­sel­li­suuk­sia­kin on ta­val­lis­ta vä­hemmän. Jo­pa nais­san­ka­ri tun­tuu kart­te­le­van är­sy­ty­sel­keitä.

Kah­den elo­ku­va­sar­jan sisäi­siä vit­sejä oli­si kai­van­nut enemmän — nyt se jäi oi­keas­taan Lan­ce Hen­rik­se­nin veit­si­temp­puun.