Henryk Sienkiewiczin romaani Quo Vadis toimi alkusysäyksenä suurelle antiikin palvonnalle, joka kantoi Lew Wallacen Ben Hurin kautta aina natsi-Saksan prameaan arkkitehtuuriin ja Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin.
Henryk Sienkiewiczin romaani Quo Vadis (1895) toimi alkusysäyksenä suurelle antiikin palvonnalle, joka kantoi Lew Wallacen Ben Hurin kautta aina natsi-Saksan prameaan arkkitehtuuriin ja Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin. Quo Vadis on elokuvattu useita kertoja, mutta Mervyn LeRoyn kylmänsodan keskelle sopivasti ajoitettu projekti on jäänyt elämään.
Quo Vadis on kestänyt hyvin aikaa, sillä se on harvoja historiallisia spektaakkeleja, joka jäi elämään, vaikka se tehtiin Academy-kuvasuhteen aikana eikä hyötynyt CinemaScopen laajasta kuvapinta-alasta.
Pääparin (Robert Taylor ja Deborah Kerr) kemia toimii, mutta uskomattomimmasta suorituksesta vastaa Nerona nuori Peter Ustinov, jonka luoma käsitys paheellisesta keisarista on muodostunut jo vakioksi. Samoin satiirikko Petronius (Leo Genn), jonka klassikko Trimalkion pidot kannattaa ehdottomasti lukea elokuvan jälkipalaksi, onnistui.
Nuoren kristinuskon filosofiaa kuvataan pieteetillä. Uskonto ei ollut vielä siirtynyt kirkollisen mammomankeruun aikaan, vaikka elokuvassa esiintyvä Pietari (Finlay Currie) onkin käytännössä ensimmäinen paavi.
Historialliset vapaudet eivät juurikaan häiritse katsojaa, vaikka Nero surmasi kurtisaanivaimo Poppaean (Patricia Laffan) potkaisemlalla mahaan jo paljon ennen omaa itsemurhaansa. Ja sitähän ei tiedetä, avustiko häntä joku vai suoriutuiko keisari ensimmäisen kerran elämässään tahdonlujuutta vaativasta toimesta.
Myös Petroniuksen kuuluisassa viimeisessä illallisessa on pieni erhe. Kun mies valuu kuiviin ystäviensä seurassa, joukossa on Seneca (Nicholas Hannen), vaikka kyseinen stoalainen filosofi koki saman kohtalon jo aiemmin.
Mutta joka tapauksessa voi vain haukkoa henkeään, kun miettii, kuinka paljon kuuluisia nimiä Rooman katuja tallusteli samaan aikaan. Tämä koskee myös kuvausajankohtaa: kannattaa etsiä elokuvasta orjien rooleista Elizabeth Taylor ja Sophia Loren. He esiintyivät ilman krediittejä.
Elokuvan pituuden johdosta se esitetään kahdella levyllä. Laadukas kuva piirtyy terävästi ja tarkasti. Filmisiirto on onnistunut erinomaisesti. Värit hehkuvat autenttisina. Trikkikuvat erottuvat selvästi, mutta se ei ole restauroitavissa kuin kovakätisesti. Selkeä monoraita osoittaa, ettei keinotekoisille temppuiluille ole annettu arvoa. Elokuvan kestoon kuuluvat entisöidyt alkusoitot, väliajat ja loppumusiikit. Ekstroissa 44 min. dokumentti, kommenttiraita, traileri ja tiiseri. (PS)