Yläasteikäistä Meg Danningia eivät kotihommat kiinnosta.
Yläasteikäistä Meg Danningia (Agnes Bruckner) eivät kotihommat kiinnosta. Isää ei pahemmin näy ja äiti puuhailee iltatöissä. Meg kirjoittaa muistojaan papereille. Ainoa häntä kannustava tekijä on äidinkielenopettajansa toistuvat sanat tytön lahjakkuudesta. Kirjoituskilpailujen kautta rakennetaan itsetuntoa.
Agnes Bruckner lahjakkaana, mutta epävarmana runoilijanalkuna hallitsee elokuvaa tarinan itsestäänselvyyksistä ja periamerikkalaisesta etenemisestä huolimatta.
Opettajan ja oppilaan suhde tuntuisi alkuun perustuvan kerrankin muuhunkin kuin pikkuhousujen riisumisyrityksiin, mutta niinpä niihinkin ajatuksiin herra Fisher (David Straithairn) muutaman tunnin iltaisin käyttää. Ja jälleen kerran on yksi pieni tyttö pyöritetty vääränlaiseen toimintaan. Vanhempaan mieheen ei koskaan saisi luottaa.
Samoin ei myöskään siihen, että yksikään vastaavanlainen nuoren tytön itsensäetsiskelytarina voisi rakentua kauniisti ilman opettajan tai muun vastaavan auktoriteetin pakollista tarvetta lakanoidenjakoseuraan.
Itsetuhoiselle pikkusiskolle kirjoitettu rooli rakentaa kuvaa myös Megistä, mutta muuten pikkutytön osuus on huttua. Frances Fisher äksyilevänä rouva Fisherinä tuodaan mukaan valitettavan myöhäisessä vaiheessa, luonteen analysoiminen jää karkeaksi ja hätäiseksi esittelyksi.
Kuva on mattapintainen, väritykseltään tylsä. Lehdykän lupaama 5.1 on haave vain, totuutena hyvin haalea ja hiljainen surround. Ekstroja ei ole. (VA)