Puolanjuutalaisen pianistin ja säveltäjän Wladyslaw Szpilmanin omaelämäkertaan perustuva humaani ja inspiroiva selviytymistarina.
Puolanjuutalaisen pianistin ja säveltäjän Wladyslaw Szpilmanin (1911-2000) omaelämäkertaan perustuva humaani ja inspiroiva selviytymistarina. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Varsovaan natsien alkaessa valloittaa Eurooppaa ja jatkuvat aina sodan loppuun asti. Elokuva on Szpilmanin heti sodan jälkeen kirjoittamalle teokselle varsin uskollinen kuvatessaan järkyttäviäkin tapahtumia kylmän objektiivisesti, kiihkoilematta. Szpilman selviytyy sodasta hengissä optimismiin pohjaavalla elämänhalullaan ja ennenkaikkea intohimollaan musiikkiin. Frédéric Chopinin musiikki oli Szpilmanille tärkeää ja myös elokuvassa maanmiehen sävellykset ovat merkittävässä roolissa. (MT)
Roman Polanski ei erehdy kuvaamaan pelkkää juutalaisgheton kärsimystä, vaan haluaa näyttää vastapainona ihmisen halun kohottautua eräänlaiseen "pyhyyden" tilaan, jolle Puolassa on maailmanhistorian melskeissä eurooppalaisittain ollut tavallista suurempi tilaus. Kohottautumisen väline on tällä kertaa jumalainen musiikki, mutta se voi olla myös henkinen yhteys, uskonnollinen kokemus tai metafyysinen ihme. Tästä saa ainakin hentoa esimakua katsomalla elokuvan. (PS)
Tarkka ja erotteleva kuva miellyttää. Kun elokuvan nimi on Pianisti ja päähenkilökin Szpilman, ääniraitaan kohdistuu odotuksia. Eikä kuulija pety. Kerrankin lopputekstit jos ei katsella niin kuunnellaan. Muutenkin dynamiikka on jykevä kauttaaltaan elokuvan ajan, mutta paine ei ole tärkeintä, vaan hienovarainen jäsennys. Ei ekstroja, vain kuvan ja äänen kalibrointiohjelmat. (PS)