Enpä kyllä muista, että aiemmin olisi eurooppalaisesta genre-elokuvasta tehty mukiinmenevää saati hyvää uusversiota Yhdysvalloissa.
Enpä kyllä muista, että aiemmin olisi eurooppalaisesta genre-elokuvasta tehty mukiinmenevää saati hyvää uusversiota Yhdysvalloissa (nk. Vanishing-ilmiö). Nyt on sekin nähty. Upea Ystävät hämärän jälkeen heräsi hyvin henkiin, ja epämääräinen aika Yhdysvaltain pohjoisosissa siirtyi sujuvasti näyttämöksi. Vain tarkkasilmäinen huomaa Ronald Reaganin puhuvan kansalle.
Tavallaan versio lisää alkuperäisteoksen voimaa lisäämällä pieniä yksityiskohtia, jotka ovat tärkeitä pohjoiselle kulttuurille. Luonnon ja ihmisten kylmyys välittyy, eikä anglosaksista kohteliaisuuden verhoa tunneta. Se on kuitenkin ero, että amerikkalaisessa versiossa koko US of A:n väkivallan perinne tuntuu luontevammalta. Ihme ettei viittausta intiaanien lahtaukseen tehdä.
Uusverso painottaa ajattoman kreikkalaisen draaman ja Shakespearen teemoja. Veri lentää, ja toisaalta ihmisen suuri tarve kiintyä toiseen painaa punnuksena.
Koulukiusaaminen on yksi pääteemoista. Se on kuitenkin omakohtaisesti tunnustettava isosien, isien ja oman kokemuksen perusteella, että suoranainen väkivalta oli Pohjois-Suomen kouluissa nykyistä yleisempää vielä sodan jälkeen ja 1970-luvulla. Nykyinen 3:1 –tyyli oli kuitenkin suorastaan poissuljettua jopa pahamaineisen Heinäpään kaduillaa. Lapset taas kertovat, että tappelut ovat kouluissa nykyään hyvin harvinaisia. Toisin sanoen, kun tapahtuu, se on pahempaa, mutta harvemmin. Tämä elokuva kannattaa katsoa ikään riippumatta.
Laadukas kuva ja erinomainen äänraita. Ei ekstroja. (PS)