Steven Spielbergin luotsaama jännäri ottaa innoituksensa kylmän sodan aikaisesta suurvaltojen kädenväännöstä, jossa pelilaudan rakentaa Brooklynissä kiinni jäänyt neukkuvakooja ja rautaesiripun taakse tipahtanut amerikkalainen vakoilulentäjä.
Steven Spielbergin luotsaama jännäri ottaa innoituksensa kylmän sodan aikaisesta suurvaltojen kädenväännöstä, jossa pelilaudan rakentaa Brooklynissä kiinni jäänyt neukkuvakooja ja rautaesiripun taakse tipahtanut amerikkalainen vakoilulentäjä. Pienenä, mutta sitäkin keskeisempänä nappulana tässä pelissä on newyorkilainen lakimies James B. Donovan (Tom Hanks), joka vastoin omaa etuaan ryhtyy vihollisvakoojan asianajajaksi amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä.
Tositarinaan perustuva, mutta siitä muutamia pieniä dramaattisia vapauksia ottava elokuva on kiehtovaa seurattavaa jos aihepiiri kiinnostaa. Tom Hanks tekee särmän roolisuorituksen skarppina lakimiehenä, joka osaa soveltaa taitojaan myös epätavallisissa olosuhteissa. Muutamia tarinan vaiheita on ilmeisesti väritetty tavanomaisin elokuvakorostuksin, pitkälti turhaan, mutta valtaosin ote on uskottava ja myös tositarinaa vasten uskollinen. Myös ohjaaja Spielberg pitelee tahtipuikkoa hienosti hyppysissään ja vie kertomusta eteenpäin uskottavasti luovien. Vasta lopun hieman väkinäinen metro-vastakkainasettelu menee siirappiseksi, vaikka sanoma sinällään onkin kaikessa kiitospäivä-henkisyydessään aito.
Lopputuloksena on komea, taitaen luotsattu periodiseikkailu, joka kuvittaa yhden vähän tunnetun tarinan kylmästä sodasta komealla tavalla. Vakoojaelokuvista pitäville tämä on harvinaista herkkua.
Donovanin taival ottaa myös mielenkiintoisella tavalla kaikuja Yhdysvaltojen perustajaisiin lukeutuneen John Adamsin elämästä. Kaksi vuosisataa aiemmin vaikuttanut Adams oli niin ikään lakimies, joka ryhtyi vastoin maanmiestensä odotuksia puolustamaan vihollishallinnon sotilaita omalle maaperälleen sijoittuneessa oikeudenkäynnissä. Periaatteensa osoitettuaan molemmat miehet päätyivät Eurooppaan diplomatian pelikentän vääntöhin, osin hallitustensa tuella ja osin omillaan. Siinä missä Adams yritti kammeta ylös tukea nuorelle valtiolleen yritti Donovan järjestää tulenaran vakoojavaihdon entisessä Itä-Berliinissä — tietämättä tarkoin kenen kanssa hän neuvotteli. Molempien miesten taival on kiehtovaa seurattavaa.
Komea periodikuva luo upeasti illuusion kylmästä sodasta, jossa vakoojakoneen alasampuminen hätkähdyttää yhtä paljon kuin berliininmuurin näkeminen kuolonvyöhykkeineen. Jälki on aavistuksen hailakkaa, mutta tämä menee periodipatinan lukuun kun kuva on muutoin luonteva ja erotteleva. Ääniraita ei vedä huomiota itseensä, mutta ei liioin jää tylsäksikään. Ekstroissa neljä lyhyttä koostetta elokuvan synnystä. (IJ)