007 ra­kas­tet­tu­ni te­kee tyy­lillä sen, minkä Kuu­ra­ket­ti pi­laa liial­li­sel­la hössö­tyk­sellä. Eittämättä tämä on Ro­ger Moo­ren pa­ras Bond-e­lo­ko­ku­va. Sitä voi pitää en­simmäi­senä mo­der­ni­na bon­di­na. Huu­mo­ri on tär­keäällä si­jal­la, ja po­li­tii­kas­sa ote­taan as­kel lien­ny­tyk­sen suun­taan. Sa­mal­la se on Jawn (Ric­har Kiel) entrée. Bond-tyttö tun­tuu sar­jas­sa lu­keu­tu­van vieh­keim­pien jouk­koon (Bar­ba­ra Bach). Myös yk­si par­hais­ta tun­na­reis­ta: Car­ly Si­mo­nin "No­bo­dy Does It Bet­ter".

Tär­keä si­jan­sa on vi­suaa­li­sel­la ele­gans­sil­la, jos­ta vas­ta­si vii­mei­sen suur­työnsä teh­nyt elo­ku­vaa­ja, oh­jaa­ja­le­gen­da Jean Re­noi­rin poi­ka Clau­de Re­noir. Sa­mal­la pa­lat­tiin ta­kai­sin hy­vin laa­jaan ku­va­suh­tee­seen.

Ta­ri­na ei lai­naa ni­meä lu­kuunt­ta­mat­ta mitään Ian Fle­min­gin al­ku­peräi­sestä ro­maa­nis­ta (1962, suo­mek­si 1966)

E­lo­ku­van hui­kea, Rick Syl­ves­te­rin suo­rit­ta­ma hiih­to/­las­ku­var­jo-sunt­ti on yk­si sar­jan par­hais­ta aloi­tuk­sis­ta. Lop­pu puo­les­taan ker­too, mi­hin suun­taan ol­laan me­nos­sa eli suu­reel­li­siin hömpö­tyk­siin.

Lop­pu­teks­teis­sa ker­ro­taan Bon­din pa­laa­van For Your Eyes On­ly -e­lo­ku­val­la. Näinhän ei käy­nyt. Täh­tien so­dan hui­kea me­nes­tys oh­ja­si tuo­tan­to­tii­min te­kemään oman ava­ruu­sopp­pe­ran­sa Moon­ra­ke­rin.