Tämän elokuvan katsominen on muutenkin kuin asiasisältönsä vuoksi aikamoinen kärsimys. Roskaista kuvaa on rankasti rajattu ylhäältä ja alhaalta. Hyvä että lähikuvissa ihmisten kasvot mahtuvat ruutuun. Ääniraidan dynamiikkaa edustaa pahinta suomettumista eli dialogista ei saa selvää ja musiikki pauhaa senkin edestä. Elokuvan paras antia on se, kun voi ihmetellä, ketä krediiteistä löytyykään: naistenmiehenä mieluusti julkisuudessa esiintyvä Panu Rajala vastasi ohjaajan kanssa käsikirjoituksesta, Osmo Harkimo kuvasi ja poika Hjallis toimi klaffipoikana. Ei ekstroja. (PS)