Kaik­ki on kiin­ni näkö­kul­mas­ta. Näin on Elämä pe­lissä –e­lo­ku­vas­sa­kin.

Ur­hei­lu­per­heen ku­vaa­mi­nen me­nee hel­pos­ti ma­kaa­be­rik­si. Tämä aja­tus kum­mit­te­lee kat­so­jan ta­ka­rai­vos­sa, mut­ta te­kijä­tii­mi pys­tyy on­nek­sen­sa te­kemään hyvän draa­man ylei­sin­hi­mil­li­sestä näkö­kul­mas­ta.

Se­kin aut­taa, että kat­so­ja tietää kai­ken pe­rus­tu­van pääl­li­sin puo­lin to­del­li­siin ta­pah­tu­miin.

Mic­hael Oher ei ol­lut kos­kaan nuk­ku­nut omas­sa sän­gyssä, kun Memp­hi­sissä asu­va Tuo­hyn per­he ot­taa hä­net huos­taan­sa. Jät­timäi­sestä ko­los­sis­ta su­keu­tuu yk­si NFL:n le­gen­dois­ta.

Mark Twain­mais­ta sa­tii­ria ja yh­teis­kun­nal­lis­ta kri­tiik­kiä tässä edus­ta­vat etelässä edel­leen vai­kut­ta­vat ra­sis­ti­set pe­rin­teet. Va­lin­ta mennä pe­laa­maan Ten­nes­seen tai Mis­sis­si­pin Ox­for­diin on po­liit­ti­nen päätös. Juu­ri Ox­for­dis­sa en­simmäi­nen mus­ta opis­ke­li­ja as­tui sisään etelä­val­tion ylio­pis­ton oves­ta sisään. Se­kin vas­ta 1960-lu­vul­la.

Ka­ve­ri­ni opis­ke­li­vat 1980-lu­vun tait­tees­sa juu­ri sa­mai­ses­sa Ox­for­dis­sa, Ole Mis­sissä. Viehättävä paik­ka. Pai­kal­li­nen ka­ve­ri päi­vit­te­li kui­ten­kin kul­ma­kup­pi­las­sa, että paik­ka­kun­nal­la hau­lik­ko tömäh­te­lee har­va se il­ta, mut­ta kaik­ki jättävät oven­sa lu­kit­se­mat­ta. Kaik­ki on suh­teel­lis­ta.

E­lo­ku­van ar­vo ja heik­kous on ai­ka­moi­nen kilt­teys. Täy­tyy kat­soa tark­kaan pin­nan al­le. Bus­hia tässä jo­ka ta­pauk­ses­sa viedään hie­no­va­rai­ses­ti kuin si­kaa tal­lin taak­se. Oba­man ajan tun­nel­mia siis.