Per­heen nört­ti isä (Ar­nold Sc­hwar­zen­ne­ger) on näennäi­ses­ti tylsä myyn­ti­tyk­ki, mut­ta pu­he­lin­ko­pin toi­sel­la puo­len tästä kuo­riu­tuu kan­sai­navä­li­nen su­pe­ra­gent­ti. Vai­mo (Ja­mie Lee Cur­tis) ei tiedä tästä mitään vaan pää­tyy et­simään eloa elämäänsä syrjä­hyp­pyä suun­nit­te­le­mal­la. On­nek­si ter­ro­ris­tien suun­ni­tel­ma toi­mii mitä par­him­pa­na pa­ri­suh­de­te­ra­pia­na.

Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ger on kuu­lem­ma ai­na ha­lun­nut tehdä Ja­mes Bond -e­lo­ku­van, jo­ten tässä se on. Ky­seessä on­kin erittäin slip­pat­tu ja viih­dyttävä toi­min­ta­ko­me­dia, jo­ka pitää naa­man po­ke­ril­la ja on sekä val­loit­ta­van haus­ka että us­kot­ta­van jän­nittävä. Ta­ri­na toi­mii funk­tio­naa­li­ses­ti ta­va­no­mai­se­na — jos­kin näyttäväs­ti ku­vi­tet­tu­na — agent­ti­seik­kai­lu­na, mut­ta suo­ras­taan lois­taa tähän yh­dis­tyvän mauk­kaan pa­ri­suh­ded­raa­man an­sios­ta. Yh­dis­telmän ei pitäi­si toi­mia, mut­ta pää­pa­ri ot­taa ase­tel­mas­ta kai­ken ir­ti ste­reo­ty­pioil­le nau­raen.

Tätä ei tar­vit­se ver­ra­ta Isä­ni on tur­bo­mies tai Last Ac­tion He­ro -fars­sei­hin sillä lä­hem­pi ver­tai­lu­koh­ta löy­tyy Vaa­ral­li­nen tehtävä -saa­gas­ta tai mauk­kaas­ti mo­der­ni­soi­dus­ta 007-e­pi­so­dis­ta. Ky­seessä on myös pe­rin mal­li­kas Hol­lywood-viih­dy­ke, jol­lai­set mo­nes­ti lässähtävät kei­no­te­koi­suu­teen, mut­ta tässä ko­ko­nai­suus rul­laa nä­tis­ti. Voi­ko tätä nyt jo ti­tu­lee­ra­ta van­han Hol­lywoo­din mes­ta­ri-pop­pa­rik­si?