Ei saisi arvostella muita arvostelijoita, mutta kehua voi.
Ei saisi arvostella muita arvostelijoita, mutta kehua voi. Valtalehtien elokuva-arvioissa on ilahduttavalla tavalla siirrytty arvottamaan tekeleitä omiensa lajityyppien sisällä. Näin Bergman ja Carpenter saavat kuulla kunniansa hieman erilaisten kriteerien pohjalta.
Kehut sikseen. Olin täysin erimieltä kollegojen kanssa, jotka haukkuivat taannoisella tv-kierroksella The Double -trillerin. Kannattaa siten ostaa tai vuokrata, varsinkin jos Richard Geren fanit vielä hänen edesottamuksiaan seuraavat. Ovat voineet käydä vähiin.
The Double on joka tapauksessa virkistävän erilainen konkari/aloittelija- ja toiminnan mies/nörtti-lajityyppien edustaja. Kello 3:10 Lähtö Yumaan ja Wanted ovat käsikirjoittajaparin Michael Brandt ja Derek Haas meriittilistalla, joten tämä ei olekaan enää niin suuri yllätys.
Spoilereita täytyy nyt varoa, joten juonesta voi paljastaa sen verran, että CIA-agentti (Richard Gere verevimmillään) joutuu palaamaan takaisin ruotuun, kun venäläinen palkkamurhaaja Cassius ilmestuu maisemiin. Avuksi tulee nörttimäinen märkäkorva (Topher Grace).
Elokuvassa lainataan 1950-luvun rokkimiesten (Chuck Berry ym.) tapaa samaistaa kuulijat kuulemaansa ymppäämällä lyriikoihin mahdollisimman monen kaupungin nimet. Nyt murhapaikkojen joukkoon pääsee myös Helsinki, ja itse päähenkilö näyttää kulkevan päärautatieaseman edessä.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. (PS)