Jari Litmanen on yksi kaikkien aikojen kovimmista eurooppalaisista jalkapalloilijoista.
Jari Litmanen on yksi kaikkien aikojen kovimmista eurooppalaisista jalkapalloilijoista. Hän on ikuinen kuningas Amsterdamissa ja suuri tuntematon synnyinmaassaan Suomessa. Näin ollen miestä kuvaava dokumentti avaa mielenkiintoisesti ja ainakin osin verhoa miehen myyttisen ja monoliittisen julkisuuskuvan alta.
Vanha pelikaveri kiteyttää, miksi suhteellisen hitaasta, tosin teknisestä, pelaajasta sukeutui mestari: hänen päässään raksutti monimutkainen tietokone, joka pystyi poikkeuksellisesti analysoimaan, mitä kentällä luultavasti tapahtui. Hyvä shakinpelaaja osaa katsoa mahdollisuuksia monen siirron päähän.
Sekin selviää, miksi Litmanen on antanut itsestään perin totisen kuvan. Hän omi asenteen Johan Cruyffin elämänkerrasta. Voin omakohtaisen näkemyksen myös jakaa: valtaosa parhaimmista urheilijoista ja varsinkin jalkapalloilijoista ovat taiteilijoita, syviä tunneihmisiä. Tämä tuli todistettua aivan äsken erään futarin 50-vuotispäivillä. Silmät kostuivat juuri niiltä parhailta. Ja näitä pelimanneja sitten ohjaavat, valmentajat ja johtavat tunneälyltään kääpiöt. Suomessa vastassa on kaiken päälle pilkkaava ja väheksyvä yleisiö.
Eipä ihme, että julkiset esiintymiset hoidetaan tunteettomuuden verhon takaa.
Maailmalla Litmasta rakastetaan. Onneksi meilläkin joskus.
Itse elokuvassa Litmanen pystyy ensimmäistä kertaa valottamaan, mitä oikeastaan tapahtui Ajaxin huikeiden vuosien jälkeen. Miehen epäonni ei ollut missään suhteessa taitoihin Barcelonassa ja Liverpoolissa. Ukko oli suorastaan ylivoimainen, mutta onnistunutta näytönpaikkaa seurasi aina jokin pikkuvamma.
Litmasen huumorista ja itseironiasta saadaan hauskoja väläyksiä. On itse asiassa huvittavaa, kuinka yli 40-vuotiaana pääsarjatasolla pysyttelevää konkaria pidetään fysiikaltaan haavoittuvaisena. Harva pystyy vastaavaan suoritukseen eli välttämään isot vammat ja kuntoutumaan yhtä nopeasti. Tämän mahdollistaa sydän, joka sykkii vahvasti jalkapallolle. Tunne yhtyy järkeen, sielu tietokoneeseen.
Hollannista lähtönsä jälkeen hän ei enää ollut valmentajien mieleen, mutta pelaajat pitivät häntä aina arvossa ja ihmettelivät vähää peluuttamista. Kunnioituksesta kertoo huippupelaajien laajat kommentit ja haastattelut. Ei ainakaan Zlatan Ibrahimovic anna kallista aikaansa kymmeniä minuutteja dokumentintekijöille, joiden kohteena ei ole suorastaan ylimaallinen pelaaja.
Erityisen miellyttävää oli se, kun elokuvan kaksi ensimmäistä pelinäytettä ovat Litmasen peleistä vastustajinaan ensiksi Oulun Työväenpalloilijat ja sitten AC Oulu. Ihan tulee Raatin kärkkäreitä ikävä.
Keskitason kuva ja ääni. Ekstroissa 111 min. dokumentit. Takakannessa väärä kesto. (PS)