Jos Suomessa uutisoidaan VR:n kuljettajien uusista kireistä työasuista, on meininki pohjoisessa Afrikassa hiukan toisenlainen.
Jos Suomessa uutisoidaan VR:n kuljettajien uusista kireistä työasuista, on meininki pohjoisessa Afrikassa hiukan toisenlainen. Kalusto ei kenties myöhästele juurikaan pohjoisia kanssasisaruksiaan enemmän, mutta kaikilla muilla sektoreilla tilanne on nähtävästi heikompi.
Välimeren etelärantaa viilettävät rauta-arkut ovat auttamatta liian vanhoja kaupalliseen liikennöintiin. Vaan minkäs teet. Työläinen ei näissä maisemissa pomoilleen reklamoi. Päinvastoin, kuljettajien toimenkuva muistuttaa pääsääntöisesti mekaanikkoa. Tee-se-itse-miehelle on tässä toiminnassa käyttöä.
Rautatieläisten epäkohtia seurataan ytimessä — veturin ohjaamosta käsin. Näkökulmaa lavennetaan onnettomuustutkinnan ja uutislähetysten kautta. Katsaus syvenisi entisestään virkavallan ja omistavan osapuolen puolustuspuheilla. Mutta nykymuotihan on seurata vierestä. Onhan se helpompaa kuin yhteiskunnallinen tutkiva dokumentarismi. Mielenkiintoisin keskustelu aihepiiristä jää käymättä. Voi olla, että haastattelupyyntöihin ei ole tipahdellut vastauksia.
Tyylikkäästi filmattu qatarilais-ranskalais-tunisialainen tarkastelu esitettiin tammi- ja helmikuun vaihteessa DocPoint 2019 -festivaaleilla. (VA)