Edward Snowdenin vuonna 2013 vuotamat tiedot länsimaisten tiedustelupalveluiden rutiininomaisesti harjoittamasta megalomaanisen laajasta vakoiluoperaatiosta herättelivät maailmaa punnitsemaan yksityisyyden, turvallisuuden ja taloudellisen valtapelin välisiä linjavetoja.
Edward Snowdenin vuonna 2013 vuotamat tiedot länsimaisten tiedustelupalveluiden rutiininomaisesti harjoittamasta megalomaanisen laajasta vakoiluoperaatiosta herättelivät maailmaa punnitsemaan yksityisyyden, turvallisuuden ja taloudellisen valtapelin välisiä linjavetoja. Englantilaisen The Guardian -sanomalehden aloittama artikkelisarja esitteli suurelle yleisölle paljastuksen toisensa jälkeen pohjautuen Snowdenin vuotamiin huippusalaisiin tietoihin. Vuotaja itse jäi pian vuotojen myötä taka-alalle, ensin pakomatkalle jonnekin Hong Kongin tai Moskovan lentokentän varjoihin ja sittemmin Venäjän tarjoaman turvapaikan suojiin.
Ohjaaja Oliver Stonen uusi elokuva muuttaa tämän ja nostaa Snowdenin elämänvaiheet tiukasti keskiöön. Itse tietomurto on lopulta pieni osa elokuvan antia, sillä merkittävämpään rooliin nousee miehen kulkema tie armeijan laskuvarjokokelaasta CIA:n analyytikoksi, kenttäoperatiiviksi, superkoodariksi ja lopulta tietovuotajaksi. Miehen käymä paini patriotismin määritelmän kanssa avautuu hyvin elokuvan vaiheista, joiden kautta paine kattilassa kasvaa uskottavasti.
Stone pureutuu Snowdenin tietovuotoihin samalla hurjalla intensiteetillä kuin parikymmentä vuotta sitten Kennedyn salamurhan koukeroihin trillerissään "JFK". Vaiherikas tarina on Snowdenin luoma, mutta kunnia elegantin tahdikkaasta ja brutaalin kiskovasta tarinankuljetuksesta kuuluu ohjaajalle. Myös elokuvan leikkaus vakuuttaa paitsi usean aikajanan koherentilla käsittelyllään myös useammalla virkeällä valinnalla, joista ovelasti lomittuva Snowdenin CIA-haastattelu on ehkä huomattavin.
Tarina on komea ja Stonen luoma sukellus siihen hieno, mutta näiden onnistumistenkin rinnalla Joseph Gordon-Levittin roolisuoritus pääosassa on mykistävä. Eleitään ja intonaatiotaan myöten erehdyttävästi Snowdenia kanavoiva Gordon-Levitt kantaa tapahtumia vastaansanomattoman uskottavasti. Haaveet, periaatteet, valintojen perustelut ja toimintasuunnitelmat tuntuvat löytyvän miehen silmälasien takaa erehdyttävän kokonaisina — tavalla, johon valtaosa elokuvista tai näyttelijöistä ei yllä.
Lippuluukulla elokuva floppasi jääden muutaman miljoonan verran miinukselle, mutta elokuvana tämä on kaikkea muuta kuin floppi. Koukuttavasti luotu elokuva kuvittaa hahmojen taustoja virkeämmin kuin yksikään aiheesta tehty dokumentti, ja Snowdenin osallisuus elokuvaan antaa uskoa, ettei keitos ole täysin fiktiota.
Komean virkeä trilleri elää tapahtumissaan täysillä mukana. Rikas miljöö toistuu terävästi ja värikylläisesti, eikä todellisuuden illuusio uhkaa kertaakaan särkyä agenttijännäreistä tutuista fantastisista puitteista huolimatta. Ääniraita hoitaa tonttinsa hienosti, eikä musiikkiakaan marginalisoida lopputeksteihin.
Ekstroissa ohjaajan kommenttiraita, poistettuja kohtauksia, Snowdenin kyselytunti ja kolme koostetta. (IJ)