Conan on elokuvana noussut vuosien varrella alkuperäisten novellien tapaan sword and sorcery -lajityypin klassikoksi, joten sen kulku on seurannut ahkerasti videotekniikan kehitystä.
Conan on elokuvana noussut vuosien varrella alkuperäisten novellien tapaan sword and sorcery -lajityypin klassikoksi, joten sen kulku on seurannut ahkerasti videotekniikan kehitystä. Jo aiemmin saatiin kaksi DVD-laitosta, mutta vasta BD tekee sen näyttävälle audiovisuaalisuudelle lopullista oikeutta.
Elokuva on kuitenkin vain yksi osanen jatkumossa. R.E. Howardin Conan-novellit olivat 1930-luvulla Weord Tales -lukemistojen suosituinta antia. Todellinen tapaus näistä tuli vasta 1960-luvulla, kun fantasia nousi suosituksi J.R.R. Tolkienin Sormusten herran pokkaripainosten ansiosta. Vanavedessä Edgar Rice Burroughsin Tarzan- ja Mars -romaanit kokivat paluun samaan tapaan taskukirjoina. Tärkeä tekijä oli se, että Frank Frazetta maalasi kirjoihin upeat kannet, jotka jo itsessään olivat syy ostaa kirja.
Koska lannevaatteet nousivat suosioon, ei ollut ihme, että Frazetta kuvitti heti perään myös Conan-kokoelmat. Tämä johti Marvelin suosittuihin sarjakuviin. Ilman sarjakuvien menestystä ei Hollywood luultavasti olisi kiinnostunut Miliuksen elokuvavaversiosta. Katsojakunta oli jo valmiina. Kalliiden spektaakkelien aika tuntui olevan ohitse, mutta Tähtien sota teki maaperää otollisemmaksi. Mielenkiintoista on se, että Sormusten herraa kokeiltiin animaatioelokuvana jo muutama vuosi Conania ennen, mutta aihepiirissä onnistuttiin vasta paljon myöhemmin. Fantasiagenren merkkiteokset ovat paljon velkaa toisilleen.
John Milius loisti kerrankin urallaan luultavasti siksi, että hän sekoitti fiktioon suoraan omia haaveitaan, halujaan ja antipatioitaan miehenä aivan samaan tapaan kuin novellisti Howard, joka oli tyytymätön omaan miehisyyteensä ja lopulta teki välittömästi itsemurhan äitinsä kuoltua. Howard ja Milius ihailivat alkukantaista, yhteiskunnan normien ulkopuolella kulkevaa barbariaa. Tuloksena oli eeppistä seikkailua, jota näyttelijä James Earl Jones kuvasi shakespearelaiseksi ainakin kooltaan.
John Miliuksen liki fasistinen tyyli ei toki edusta fyysisesti Howardin näkemystä Conanista, menneiden aikojen anakronistisesta soturista. Conan ei pulp-novelleissaan ollut sileäksi bodattu jättiläinen, vaan arpikudosten koristelema teräsjänteinen barbaari. Hollywood tulkitsi sankaria samaan tapaan kuin Tarzania 1930-luvulla. Silti myös väärät tulkinnat ovat näistä populaarikulttuurin ykköshahmoista nautittavia.
Ero aiempaan DVD-laitokseen on jopa odotettua suurempi. Kuvan valoisuus ja tarkkuus on huimasti parempi, eikä tämä koske vain keinovalaistuja tai hämäriä kohtauksia. Myös ulkoilmakohtaukset piirtyvät paljon paremmin. Ääniraita soi aiempaa muhkeammin, mutta levollisemmin.
Aiempaan SE-DVD -laitokseen verrattuna mukana on uusia dokumentteja 43 minuuttia. Näihin sisältyy 10 min. 1982 Schawarzeneggerin haastattelua, joka oli kateissa 30 vuotta. Lisäksi tarjolla on jo aiemmista laitoksista tutut kommenttiraita, poistetut kohtaukset, dokumentti (55 min.), kuvagalleria, 4 min. trailereita ja tehostekohtausvertailut. Vanha DVD-kesto on jäänyt kummittelemaan levyn takakannen tietoihin. Eli tämä ei ole lyhennetty versio. (PS)