1950-lu­vun high sc­hool –­nuo­ria muis­tut­ta­vat alok­kaat viedään so­ti­maan vie­rail­le pla­nee­toil­le suu­ria ötököitä vas­taan. Vää­ri­nymmär­re­tyn ne­ron Ro­bert A. Hein­lei­nin ro­maa­niin pe­rus­tu­va is­kevä ja aja­tuk­sia (myös po­liit­ti­sia) kii­hot­ta­va sci­fi-k­las­sik­ko on kestä­nyt hy­vin ai­kaa. Hein­lein nä­ki fa­sis­mia kiih­koa­me­rik­ka­lai­suu­des­sa, eikä täl­lai­sis­ta huo­miois­ta pi­detä vieläkään. Toi­sen teo­rian mu­kaan Hein­lein oli it­se mi­li­tant­ti. Se ei muu­ta lop­pu­tu­los­ta, upeaa sa­tii­ria.

Var­sin­kin kä­si­te kan­sa­lai­nen saa uu­den mer­ki­tyk­sen. Tu­le­vai­suu­des­sa köyhä saa kan­sa­lai­sen sta­tuk­sen vas­ta suo­rit­ta­mal­la ase­pal­ve­luk­sen. Rik­kaat eivät tähän jou­du (ku­ten eivät Viet­na­miin­kaan), mut­ta kan­sa­lai­suut­ta ar­vos­te­taan ai­na­kin teo­rias­sa enemmän kuin maal­lis­ta mam­mo­naa. Tämä viit­taa selväs­ti nat­si-Sak­saan, jo­ka on vai­kut­ta­nut pal­jon elo­ku­van vi­suaa­li­seen il­mee­seen.

Hyvän elo­ku­van ta­paan jo­kai­nen kat­se­lu­ker­ta pal­jas­taa jo­tain uut­ta. BD-ver­sios­sa kiin­nit­tyy kat­se pääötökkään, jo­ka pys­tyy mo­ni­mut­kai­siin so­tast­ra­te­gi­siin aja­tus­ra­ken­nel­miin. Se on kun­nia­no­soi­tus 1950-lu­vun EC-leh­tiin sci­fi-sar­ja­ku­via teh­neel­le piirtäjäl­le Wal­ly Woo­dil­la (jol­la on muu­ten Mic­hi­ga­nin suo­ma­lais­ten su­ku­juu­ret). Ja miltä näyttää Ges­ta­po-ta­kis­saan tie­deo­sas­tol­la yle­nevä Carl Jen­kins (Neil Pat­rick Har­ris)? Hän on kuin il­mi­selvä Wal­ly Wood, sat­tu­maa tai ei.

Ro­bo­co­pin ta­paan oh­jaa­ja Paul Ver­hoe­ven se­koit­taa il­mai­suun­sa mai­nok­sia, tv-oh­jel­mia ja ju­lis­tei­ta. Nä­ke­mys ei ole van­hen­tu­nut lai­sin­kaan, ja huu­mo­ri on pi­ki­mus­taa.

P­hil Tip­pet­tin luo­mat tie­to­ko­ne-ötökät ovat lu­ku sinänsä. Juu­ri kos­kaan ei elo­ku­vas­sa ole ol­lut yhtä ra­jua ac­tio­nia, mut­ta aja­tuk­sen kans­sa. Ja po­le­miik­ki jat­kuu kii­vaa­na.