Eng­lan­nis­sa vie­rai­lul­la ole­va CIA-mies Jack Ryan (Har­ri­son Ford) pi­laa IRA-ra­di­kaa­lien suun­nit­te­le­man ku­nin­gas­per­hee­seen koh­dis­tu­van is­kun. Het­ken im­pul­sis­ta teh­ty san­ka­ri­te­ko tuo mie­hel­le mai­neen ja kun­nian ohel­la myös pai­kan kos­ton­hi­mois­ten ter­ro­ris­tien tap­po­lis­tal­la.

Tom Clan­cyn ro­maa­niin poh­jau­tu­va tii­vis­tun­nel­mai­nen jännä­ri vaih­taa edel­li­so­san suur­val­ta­po­li­ti­koin­nin ja kylmän so­dan kylmä­ve­ri­seen ja hy­vin hen­kilö­koh­tai­seen kos­to­jah­tiin, jos­sa Ryan lä­hei­si­neen jou­tuu hy­vin ra­hoi­te­tun ja kou­lu­te­tun vi­hol­li­sen koh­teek­si. Vuo­ron­perään hyökkäys- ja puo­lus­tus­pe­linä toi­mi­va jännä­ri so­vit­taa hie­nos­ti yh­teen var­jois­sa vaa­ni­vien ter­ros­tien uhan ja CIA:n re­surs­sien mah­dol­lis­ta­man kor­kea­len­toi­sen ter­ro­ris­ti­jah­din — ja on­nis­tuu vielä lei­po­maan Rya­nin per­heen ja ku­nin­kaa­li­set­kin tähän mie­lekkäällä ta­val­la. Näillä eväillä ja us­kot­ta­van vähäe­lei­sellä to­teu­tuk­sel­la elo­ku­va nou­see lä­hes edeltäjänsä ta­sol­le.

It­se kir­ja si­joit­tuu kro­no­lo­gi­ses­ti ai­kaan en­nen Pu­nai­sen lo­ka­kuun metsäs­tyk­sen ta­pah­tu­mia, jol­loin Ryan rek­ry­toin­tiin CIA:n pal­ve­luk­seen, mut­ta elo­ku­vas­sa ai­ka­ja­naa on vään­net­ty uu­sik­si vih­jaa­mal­la mie­hen vain viettä­neen jon­kin­lais­ta sa­bat­ti­va­paa­ta elo­ku­vien vä­lillä. Suu­rin syy kik­kai­lul­le on, että ykkö­so­sas­sa Rya­nia näy­tel­lyt Alec Bal­dwin jäi pois pääo­sas­ta Broa­dway-näy­telmän vuok­si, jon­ka jäl­keen roo­liin va­lit­tiin 15 vuot­ta van­hem­pi Har­ri­son Ford. Kik­kai­lu kui­ten­kin toi­mii ta­ri­nan siitä eri­tyi­sem­min kär­simättä ja myös Ford on pe­ri­tyssä roo­lis­saan su­ve­ree­nin maanlä­hei­nen ja sym­paat­ti­nen san­ka­ri. For­dil­la oli kai­kes­ta pää­tel­len mer­kittävä roo­li elo­ku­van kä­si­kir­joi­tuk­sen muok­kaa­mi­ses­sa muu­toin­kin kuin vain ikä­ky­sy­myk­sen osal­ta.

Mo­net tun­tu­vat pitävän tätä jos ei ko­ko Jack Ryan -e­lo­ku­va­ne­li­kon niin ai­na­kin al­ku­peräi­sen elo­ku­vat­ri­lo­gian huo­noim­pa­na osa­na, mut­ta va­li­tuk­sen si­jaa on kui­ten­kin hy­vin vähän. Hui­kean Pu­nai­sen lo­ka­kuun jäl­keen pu­do­tus oli lä­hes taat­tu, ja ter­ro­ris­tijännä­reitä­kin on teh­ty maail­man si­vu, mut­ta on­nek­si sa­man ka­nan voi ky­niä mo­nel­la eri ta­paa. Al-Qai­da-jännä­rei­den vä­hi­tel­len jo sa­tu­roi­des­sa vuo­den 2001 jäl­keistä elo­ku­va­tar­jon­taa on mie­len­kiin­tois­ta nähdä uu­del­leen hie­man vä­hemmän graa­fis­ta, mut­ta hen­ki­ses­ti yhtä­lail­la bru­taa­lia ter­ro­ris­min vas­tais­ta kamp­pai­lua 90-lu­vun puo­lel­ta. Mo­niin myö­hem­piin vas­ti­nei­siin­sa ver­rat­tu­na tämä on­kin poik­keuk­sel­li­sen har­kit­se­va ja me­ka­nis­meil­taan us­kot­ta­va toi­min­tajännä­ri.