Isä ja poi­ka –­ku­vauk­set ovat ja ovat ol­leet ih­meen har­vas­sa suo­ma­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa. Se on ai­ka ih­meel­listä, sillä juu­ri tässä ak­se­lis­sa pii­lee meidän oma kan­sal­li­nen tra­ge­diam­me. So­das­ta tul­leet mie­het vai­ke­ni­vat, ja po­jat jat­koi­vat sa­moil­la lin­joil­la. Po­jan­po­jat elävät vielä an­keaa um­pio­ta, mut­ta seu­raa­va su­ku­pol­vi lie­nee jo va­pau­tu­nut tu­tus­ta di­lem­mas­ta: tun­teet on ta­pet­ta­va, kun muu­ten ei jak­sa eikä pys­ty. So­tia on käy­ty kaik­kial­la maail­mas­sa, mut­ta kylmässä il­ma­na­las­sa ei au­rin­ko­kaan jak­sa läm­mittää kuin nah­kaa.

Mi­ka Kau­rismä­ki on jo Ar­vot­to­mien an­sios­ta suo­ma­lai­sen tie-e­lo­ku­van mes­ta­ri. Sik­si on­kin kun­nia­kas­ta, että hä­nen toi­nen ky­sei­nen gen­re-e­lo­ku­van­sa aset­tuu ko­ko­nai­sen suo­ma­lai­sen apa­tian pei­lik­si. Tyy­li­la­ji on ko­me­dia.

Mikä pa­ras­ta, sitä ei tar­vit­se kat­so­jan edes aja­tel­la. Tämän voi myös ot­taa puh­taas­ti nau­tis­kel­len, kun har­vi­nai­sen odo­tet­tu pa­ri­val­jak­ko, elämän­va­lon uu­des­taan löytä­nyt Ve­sa-Mat­ti Loi­ri sekä jo nuo­re­na sy­viin ve­siin pu­don­nut ja sieltä nous­sut Sa­mu­li Edel­mann tar­joa­vat har­vi­nais­ta duo­työs­ken­te­lyä.

Va­ka­va ai­he on pii­lo­tet­tu ny­kypäivän trau­mo­jen al­le. Tee­mo­ja ovat muun muas­sa ura­kes­kei­syy­den vaa­rat, per­heen to­del­li­nen mer­ki­tys, ih­mis­ten sum­mit­tai­nen luo­kit­te­lu. Kun tähän yh­dis­tetään häikäi­sevät näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set ja tuo­ree­no­loi­nen huu­mo­ri, ko­ke­mus on va­paut­ta­va. Juu­ri sitä, mikä tuo­tan­nois­tam­me yleensä puut­tuu.

Pe­ter Franzé­nil­le täy­tyy taas an­taa tun­nus­tus, tällä ker­taa hur­jas­ta lä­hi­ruo­ka/­head­hun­ter/­he­vi­mies/­la­tent­ti ho­mo –­roo­lis­taan. Tämä toi­mi yhtä hy­vin kuin elo­ku­van mu­siik­ki tai ka­do­te­tun nuo­ruu­den sym­bo­li, pu­nai­nen Ply­moyth Ca­ta­li­na Con­ver­tib­le. Oli­si­ko hie­noa vuo­si­ker­taa 1963?

Ai­ka har­voin tun­tuu, että meikäläi­sellä ny­ky­tuo­tan­nol­la oli­si jo­tain per­soo­nal­lis­ta an­net­ta­vaa myös glo­baa­lis­ti.