Ismo Sajakorpi teki 1980-luvulla ainakin kolme sarjamuotoista tv-trilleriä, joita seurattiin innokkaasti, eikä pelkästään paremman puutteessa.
Ismo Sajakorpi teki 1980-luvulla ainakin kolme sarjamuotoista tv-trilleriä, joita seurattiin innokkaasti, eikä pelkästään paremman puutteessa. Katsomiskokemus onkin nyt yli 30 vuoden jälkeen nostalgisen tyydyttävä, vaikka Soittorasia taisi olla Painajaista ja Merkittyä jännittävämpi tapaus. Toki muisti voi tehdä tepposen.
Painajainen on eevatenhusmainen psykologinen trilleri, joka panee ihmettelemään, miksi nuori Anna-Leena Härkönen halusi tehdä 1980-luvulla vähäpukeisia rooleja. Oliko nuori tyttö ohjaajien armoilla Mikko Niskasesta lähtien vai mitä omaa irtiottoa tämä merkitsi?Aahdasmielinen Pohjois-Pohjanmaa voi vaikuttaa kasvualustana niin monin tavoin.
Merkitty tehoaa puolestaan edgarallanpoemaisena yöjuttuna tai jopa conandoylemaisena rajatieteellisenä tarinana. Jos ohjaaja Sajakorpi ei ole nähnyt vanhaa Carnival of Souls –kulttiklassikkoa, niin visuaalista ilmettä voi pitää omaperäisenä.
DVD-laitos on oiva muistutus siitä, kuinka ennen oli varaa tehdä laadukkaita kuunnnelmia radioon, ja Ylellä sekä MTV:llä oli omaa tv-teatterituotantoa. Videolle kuvattuna halpatuotantona kuvan ja äänen taso edustaa VHS-tarkkuutta. Kuva myös jättää ruutuja väliin eli räpsähtelee häiritsevästi turhan usein. Ei ekstroja. (PS)