Woo­dy Al­le­nin no­vel­li­ko­koel­mas­sa Si­vu­vai­ku­tuk­sia ker­ro­taan kir­jai­li­jas­ta, jon­ka teos­ta luon­neh­dit­tiin Ti­me­sissä ”k­re­tii­nimäis­ten kli­sei­den mias­mak­si”. Hän saa neu­von, ”että vaik­ka tämän lau­seen voi tul­ki­ta mo­nin ta­voin, lie­nee pa­ras­ta ol­la käyttämättä sitä leh­ti­mai­nok­sis­sa”.

Syys­kuus­sa 2011 Bio Re­xin il­moi­tus kau­pun­ki­leh­ti Kok­ko­las­sa mai­nos­ti elo­ku­vaa Li­kai­nen pom­mi lau­seel­la ”Ehkä kaik­kien ai­ko­jen huo­noin lef­fa.” Ken­ties il­moit­ta­ja muis­ti An­ton Tse­ho­vin kir­jeessään syys­kuus­sa 1889 te­kemän huo­mion? ”I­mar­te­len it­seä­ni toi­veel­la, että ros­ka­ni voi­si ai­heut­taa tie­tyn­lai­sen ää­nekkään reak­tion vi­hol­lis­lei­rissä. Sillä meidän ai­ka­nam­me, jo­hon kuu­lu­vat lennät­ti­met ja pu­he­li­met, par­jaa­mi­nen on mai­non­nan si­sar­puo­li.”

Li­kais­ta pom­mia mai­nos­te­taan ju­lis­teel­la, jon­ka ot­sik­ko­na on ”­Tes­tiy­leisö se­ko­si”. Elo­ku­vaa on siis tes­tat­tu koey­leisöllä en­nen en­si-il­taa? Epä­selväk­si jää, mi­ten se voi­tiin päästää elo­ku­va­teat­te­rei­hin koe­kat­se­lun jäl­keen.

Li­kai­sen pom­min ta­ri­nan mai­nos­miestä mu­kail­len: Minä olen niin sär­ki! Olen juu­ri saa­nut tu­lok­set Li­kai­sen pom­min tai­teel­li­ses­ta ja kau­pal­li­ses­ta me­nes­tyk­sestä. Kum­mal­la­kin sa­ral­la se on to­taa­li­nen flop­pi! Nyt ei au­ta muu kuin pal­ki­ta syyl­li­set näyttävällä me­dia­jul­ki­suu­del­la. Ja ran­gais­ta syyttö­miä: on­ne­ton­ta yleisöä, jo­ka viat­to­ma­na lu­nas­taa li­pun ko­ti­mai­seen elo­ku­vaan. Li­kai­nen pom­mi las­ket­tiin liik­keel­le 66:l­la fil­mi­ko­piol­la. Sen nä­ki en­si-il­ta­vii­kol­la 3486 kat­so­jaa.

Li­kai­nen pom­mi ker­too viih­de­bis­nek­sen li­kai­ses­ta pe­listä, jo­ka uh­raa ar­tis­tit, nii­den te­kijät ja yleisön ra­han ja jul­ki­suu­den alt­ta­ril­le. Mut­ta siitäkään kä­si­kir­joit­ta­ja-oh­jaa­ja Elias Kos­ki­mies ei kek­si mitään oma­peräistä. Fil­mi vain pyö­rii vail­la sisältöä, muo­toa tai tar­koi­tus­ta. Kaik­ki pis­teet – ne ai­noat – näyt­te­lijöil­le. Li­kai­nen pom­mi on huo­no, oi­kein huo­no – eikä sillä hyvällä ta­val­la huo­no, jos­ta kult­ti­mai­ne syn­tyi­si.

On­han se jo huo­mat­tu, että tänä vuon­na ko­ti­mai­sel­la ei me­ne ko­vaa. Mut­ta ihan näin syvällä ei vielä ol­la ol­tu. Tämä on poh­ja­no­tee­raus. Elo­ku­vak­si Li­kais­ta pom­mia ei va­ka­vas­sa mie­lessä voi kut­sua. Se on kar­hun­pal­ve­lus ko­ti­mai­sel­le fil­mil­le. Kä­si­kir­joi­tus­ta ei oli­si kos­kaan pitä­nyt päästää tuo­tan­toon. Eikä Kos­ki­miestä oh­jaa­maan it­se teks­tiään. Nar­sis­ti­nen oman nok­ke­luu­den ihai­lu on val­loil­laan se­los­tusää­nessä, jo­ka pyr­kii si­to­maan löyhät ja lap­sek­kaan pro­vo­ka­to­ri­set ideat ko­ko­nai­suu­dek­si.

To­teu­tus on tv-s­ket­simäi­nen. Vähän kuin sa­man te­kijän Pre­si­den­tin kans­lian neljän­nes­tun­nin hur­lum­hei ve­ny­tettäi­siin elo­ku­van mit­taan. Fil­mil­li­syyttä ta­voi­tel­laan mu­ka vit­sikkäillä rin­nas­tuk­sil­la ja amatöö­rimäi­sillä pa­ro­diae­fek­teillä. Alun pe­rinkään te­ma­tiik­ka ei ole kum­moi­nen, mut­ta ideat on ku­lu­tet­tu puh­ki jo en­simmäi­sellä tun­nil­la. Lop­puai­ka on kuol­leen he­vo­sen pot­ki­mis­ta. Fil­mi­kou­lun en­simmäi­sellä vuo­si­kurs­sil­la tämmöistä voi­si odot­taa. Mut­ta kyllä Haa­pajär­ven Jus­ti­mus­films pykää You­Tu­been haus­kem­paa il­man kou­lu­ja­kaan.

Näyt­te­lijä Juk­ka Puo­ti­la on kom­men­toi­nut, et­tei fil­miä teh­dessään tien­nyt oli­ko tar­koi­tus tehdä haus­kaa vai va­ka­vaa. Ei se sel­viä val­miis­ta fil­mistäkään. Huu­mo­ri on vai­kea la­ji, sa­tii­ri vielä vai­keam­paa. Siinä Li­kai­sen pom­min ai­noa ope­tus.

Sen si­jaan it­sestään­sel­vyyk­sistä, mai­nos- ja viih­de­maail­man pin­nal­li­suuk­sis­ta kot­kot­ta­mi­nen, se on help­poa. Vit­siä vään­netään vä­ki­sin, kuin veistä haa­vas­sa, epä­toi­voi­ses­ti eri­koi­suu­teen pyr­kien, mut­ta vain pah­nan­poh­jim­mai­sia kli­seitä ko­lu­ten. Spe­de­kin te­ki vähällä vai­val­la ri­ma­na­li­sia, mut­ta ei kos­kaan näin hy­myttömäs­ti tai il­keäs­ti. Oi­kea sa­tii­ri vaa­ti­si terä­viä ham­pai­ta, tyy­liä ja tai­toa, mut­ta Li­kai­sen pom­min li­ka on vain tym­peätä ja pint­ty­nyttä kars­taa.

Taas täy­tyy ih­me­tellä, eikö missään vai­hees­sa tuo­tan­toa ku­kaan lue kä­si­kir­joi­tus­ta tai seu­raa ku­vauk­sia, että pe­li voi­tai­siin vi­heltää poik­ki en­nen en­si-il­taa? Kes­ke­neräi­sen kä­sistä päästä­mi­nen tuot­taa va­hin­koa kai­kil­le, eikä vä­hi­ten ko­ti­mai­sen elo­ku­van us­kot­ta­vuu­del­le. Näillä näytöillä Elias Kos­ki­mies on kir­joit­ta­ja­na Mat­ties­ko Hytö­sen ja Jyr­ki Leh­to­lan kiu­saa­ja­kou­lun kas­vat­ti, pik­kuil­keä op­pi­poi­ka. Se, että joil­lain ta­hoil­la ku­vi­tel­laan Li­kai­sen pom­min ta­pai­ses­ta lai­has­ta sket­si­so­pas­ta syn­tyvän pitkää elo­ku­vaa on us­ko­ma­ton kum­mas­tuk­sen ai­he. Mitään elo­ku­val­lis­ta, tai­teen muo­toa, his­to­riaa tai tu­le­vai­suut­ta luo­taa­vaa fil­mistä ei löy­dy. Ka­pi­noi­vas­ta pun­kis­ta tai post­mo­der­nis­ta ila­koin­nis­ta­kaan ei ole ky­se. Sii­hen tar­vit­tai­siin enemmän mu­naa ja tyy­li­ta­jua kuin te­kijöillä on se­ka­sot­kus­saan tar­jo­ta.

Fil­mi­de­byy­tin me­ne­mi­nen tur­val­leen ei ole mitään uut­ta. Sil­ti Li­kais­ta pom­mia saat­te­li jul­ki­suu­teen mel­koi­nen jul­ki­suus­vyö­ry, jo­ten ai­na­kin te­kijäin ver­kos­tot ovat kun­nos­sa. Ima­ge-leh­dessä oh­jaa­jaa esi­tel­tiin mo­nel­la vä­rikkäällä ku­va-au­kea­mal­la lä­hes ko­ti­mai­sen elo­ku­van pe­las­ta­ja­na. Vih­reässä Lan­gas­sa jul­kais­tus­sa haas­tat­te­lus­sa Kos­ki­mies pal­jas­ti me­nes­tyk­sensä sa­lai­suu­den: Pa­ras kir­joit­ta­mis­tek­niik­ka on se, että kir­joit­taa vain. ”Tv-sar­jaa teh­dessä on ihan sa­ma, mil­lai­set ovat kä­si­kir­joit­ta­jan sisäi­set tun­nel­mat. Oh­jel­ma tu­lee ulos ker­ran vii­kos­sa, ja työt on pak­ko tehdä.” Ha­luai­sin aja­tel­la, että myös Li­kai­nen pom­mi on teh­ty sa­mal­la pe­riaat­teel­la, niin su­rul­lis­ta kuin se on­kin – elo­ku­van kan­nal­ta. Oli­si ka­tast­ro­fi, jos Li­kai­nen pom­mi oli­si sydän­ve­rellä teh­ty kai­ken osaa­mi­sen sum­ma.

Näen jo sil­missä­ni leh­tiot­si­kot: ”­Missä pitäi­si nau­raa?” ”­Ko­me­dia on fias­ko!” ”­Nol­la kat­so­jaa.” Mut­ta nuo kir­joi­tet­tiin 90-lu­vul­la Moll­ber­gin Pa­ra­tii­sin lap­sis­ta. (Tiedän, sillä pi­din lei­ke­kir­jaa, kos­ka olin elo­ku­van­teos­sa mu­ka­na avus­ta­ja­na.) Mut­ta nyt Li­kai­sel­la pom­mil­la suo­ma­lai­nen elo­ku­va pääs­tetään taas nol­la­ta­sol­le il­man, että mitään on opit­tu.

Täy­tyy myös ky­syä, on­ko Tse­ho­vin lennät­ti­miä ja pu­he­li­mia seu­ran­nut di­gi­taa­li­nen ai­ka­kau­tem­me osa­syyl­li­nen? Aki Kau­rismäen Le Hav­rea le­vi­tet­tiin teat­te­rei­hin vaa­ti­mat­to­mal­la 22 ko­piol­la. Tämä toi­nen L-kir­jai­mel­la al­ka­va suo­mi­fil­mi sai kät­te­lyssä le­vi­tyk­sen kol­me ker­taa useam­mal­le val­ko­kan­kaal­le. Di­gin myötä ”­fil­min­te­ko” ja le­vi­tys ovat hel­pot­tu­neet ja yk­sin­ker­tais­tu­neet. Ja vi­deo­ku­vaa­mi­nen­han on hal­paa. Mut­ta jäl­ki on su­si­ru­maa (vi­deo­ku­va hyvän­kin ka­me­ra­mie­hen tal­tioi­ma­na), mut­ta se ei näytä tuot­ta­jia kiin­nos­ta­van.

On­ko Li­kai­nen pom­mi vain koe­pal­lo, jo­ka hei­tetään kat­so­jil­le ja ko­keil­laan, jos­ko yleisö ot­tai­si ko­pin? On­ko al­le mil­joo­nal­la teh­ty fil­mi Suo­mes­sa niin hal­paa hu­via, et­tei sen te­ke­mistä kan­na­ta enempää miet­tiä ja suun­ni­tel­la? Ku­vaa­maan vain, kun on pak­ko jo­ta­kin tehdä? Jo­kai­nen, jo­ka kir­joit­taa, luu­lee hal­lit­se­van­sa elo­ku­vakä­si­kir­joit­ta­mi­sen. Mut­ta se, että elo­ku­van­te­kop­ro­ses­sis­sa kir­joit­ta­ja pääs­tetään vielä oh­jaa­maan te­ke­leensä, osoit­taa sekä laa­dun­val­von­nan että har­kin­ta­ky­vyn puu­tet­ta kai­kil­la tuo­tan­non ta­soil­la.

Li­kai­nen pom­mi on ni­mensä mu­kai­nen kai­ken räjäyttäjä vain ko­ti­mai­sen elo­ku­van tu­le­vai­suu­del­le. Laa­dul­li­ses­ti ja me­nes­tyk­sel­li­ses­ti ai­kai­sem­pia huo­nom­pa­na tuo­tan­to­vuo­te­na tämän kal­tai­nen pu­do­tus saat­taa ol­la koh­ta­lo­kas suo­ma­lai­sen te­ke­mi­sen us­kot­ta­vuu­del­le. Kat­so­ja kestää vain määränsä toi­nen tois­taan hei­kom­pia fil­mejä päättääk­seen, et­tei suo­ma­lai­sen suo­si­mi­nen kan­na­ta.

Ko­via sa­no­ja en­si­fil­mistä? Par­jaus­ta vai mai­nos­ta? Tun­nus­tan ole­va­ni vi­hai­nen ko­ti­mai­sen elo­ku­van puo­les­ta. On­han ihan selvää, että jol­tain pa­rem­mal­ta fil­miltä ja enemmän näyttöjä osoit­ta­neel­ta te­kijältä nämä­kin Li­kai­sen pom­min seit­semän­sa­taa­tu­hat­ta eu­roa ovat pois. (E­si­mer­kik­si missä vii­pyy Ma­ria Ruot­sa­lan esi­kois­pitkä? Lois­ta­va Ilo­nen ta­lo oli oi­keas­taan pi­kem­min kol­mio­sai­nen elo­ku­va kuin tv-sar­ja, mut­ta fil­mi­rin­ta­mal­la Ruot­sa­las­ta ei ole sen jäl­keen kuul­tu mitään.)

E­lo­ku­vasää­tiön tu­ki ko­ti­mai­sel­le tu­lee ko­ko­naan veik­kaus­va­rois­ta. Tänä­kin vii­kon­lop­pu­na kan­sa tai­taa kyllä lo­to­ta nii­den mil­joo­nien toi­vos­sa, eikä saa­dak­seen lisää Li­kai­sen pom­min kal­tai­sia suo­mi­fil­mejä. Le­vy­raa­dis­sa ta­vat­tiin an­taa esi­tyk­sil­le sää­listä yk­si täh­ti – sähköstä. Se suo­ta­koon myös Li­kai­sel­le pom­mil­le. (HB)