George Lucasia kehoitettiin kokeilemaan mainstream-draamaa lippuluukuilla flopanneen esikoisen jälkeen.
George Lucasia kehoitettiin kokeilemaan mainstream-draamaa lippuluukuilla flopanneen esikoisen jälkeen. Tuloksena oli näpäsäkkä pala 60-luvun teinielämää Amerikassa. Lucasin ajatuksena oli dokumentoida yhden aikakauden loppu, mikä tarkoittaa tässä sekä kasvutarinaa että palaa populaarihistoriaa. Elokuva ei yritä solmia yhtä suurta tarinan kaarta tai elämänfilosofiaa vaan seuraa pariakymmentä nuorta läpi kruisailun ja teiniseurustelun värittämän yön.
Monitahoinen ja yksityiskohtiaan myöten elävä draama jää keskivaiheiltaan hieman hitaammanpuoleiseksi, mutta nousee kokonaisuutena lupsakan pehmofatalistiseksi nuorisokertomukseksi. Kaikissa hahmoissa tuntuu olevan pala Lucasia, mutta toisin kuin tulevien vuosien Jar Jar Binksissä tässä kaikki hahmot ovat vielä yhteiskuntakelpoisia. Oman värinsä elokuvalle antaa myös mukaan saadut 300 antaumuksella restauroitua autoa, svengaava musiikkiraita ja hurja määrä tulevia leffatähtiä nuorina kasvoina.
Lucas halusi elokuvasta jukeboxin sekä ilmeeltään että soundiltaan, ja näin myös tapahtui. Ikäisekseen oikein hyvä kuva on väritoistoaan myöten huolitellun hallittu ja luonteva. Jälki on tyylikkään tummasävyistä, näyttävän filmimäistä ja kiitettävän yksityiskohtaista. Filmikohina on lievää ja printti muutoinkin levollinen. Lähes nonstoppina tapahtumien taustalla kuultava periodimusiikkiraita soi puhtaasti ja dialogi välittyy luontevasti.
Ekstroissa ohjaajan videokommenttiraita, popupraita musiikista, erinomainen moniosainen making of (78 min.), koenäytöksiä (23 min.) ja traileri. Näistä ohjaajan kommenttiraita tarjoaa viihdyttävästi lihaa elokuvan ympärille ja making of -kooste puolestaan loistaa tuomalla kaikki näyttelijät isot nimet mukaan lukien kertomaan muistojaan ajasta ja elokuvantekemisestä. Kommenttiraidan video-ominaisuus ei kuitenkaan oikeastaan lisää mitään kommenttiraitaan. Kannessa ei mainita kaikkia levyn ekstroja. (IJ)