Pum­ping Iron eli suo­mek­si “Ar­nold on rau­taa” kuu­luu kah­des­ta syystä do­ku­ment­tie­lo­ku­van his­to­riaan. En­sik­si­kin se an­toi pie­nen vih­jeen Hol­lywoo­din toi­min­tae­lo­ku­va­ko­neis­tol­le, että mo­nin­ker­tai­nen ke­hon­ra­ken­nuk­sen maail­man­mes­ta­ri Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ger osaa esiin­tyä, jos ei juu­ri­kaan näy­tellä. Toi­sek­si se esit­te­li suu­rel­le yleisöl­le pe­rin ou­don la­jin, ke­hon­ra­ken­nuk­sen.

Vaik­ka Ar­nol­din jenk­kei­hin hou­ku­tel­lut Joe Wei­der kek­si he man –kä­sit­teen, myi pai­non­nos­to­lait­tei­ta ja tree­nioh­jel­miaan ko­vaa kyy­tiä jo 1950-lu­vul­la, me­ni ai­ka pitkään en­nen kuin ko­ko kan­sa huo­ma­si, mistä oli ky­se. Tämä tun­tuu eri­koi­sel­ta, kos­ka ny­kypäivänä jo­ka toi­nen tun­tuu lauk­kaa­van aa­muin il­loin sa­lil­la.

Do­ku­men­taa­ri­na Pum­ping Iron on kui­ten­kin pe­rin tylsä. Oi­keas­taan vain päätäh­den mac­hia­vel­limäi­set suun­ni­tel­mat kil­pa­kump­pa­nei­den hen­ki­sen la­tauk­sen mur­ta­mi­sek­si tun­tu­vat nou­se­van puu­ro­mai­ses­ta ker­ron­nas­ta. Toi­nen täh­ti Lou Fer­rig­no toi­mii kuin sähköjä­nis, mut­ta pää­see myö­hem­min mais­ta­maan me­nes­tystä Hul­ki­na tv-sar­jas­sa.

Lop­pu­jen lo­puk­si ke­hon­ra­ken­nus­ta ku­va­taan ihail­len, mut­ta niin suo­raan, että kat­so­ja al­kaa pitää ko­ko har­ras­tus­ta, am­ma­tis­ta pu­hu­mat­ta­kaan, ai­ka lap­sel­lis­ten mies­ten in­to­hi­mo­na.

Jo­kai­nen voi­si ymmärtää, jos mies ha­luaa it­sestään tiu­kan. Har­va kui­ten­kaan osaa pidättäy­tyä tässä tu­lok­sia saa­vut­taes­saan. Sit­ten pitää lisätä mas­saa, kei­nol­la tai toi­sel­la. Mömmöi­hin ei edes vih­ja­ta, eikä har­ras­tuk­sen kääntö­puo­lia va­lo­te­ta lain­kaan.