HBO-sarja The Deuce kuvaa 1970-luvun alkupuolen New Yorkin prostituutioon ja pornoelokuvaan kohdistuvia muutospaineita tarkkanäköisesti.
HBO-sarja The Deuce kuvaa 1970-luvun alkupuolen New Yorkin prostituutioon ja pornoelokuvaan kohdistuvia muutospaineita tarkkanäköisesti.
Kyseisen vuosikymmenen 42. katu oli jotain aivan muuta kuin nykyturisti näkee. Aikoinaan tehokkaasti toteutettu nollatoleranssi ja poliisikorruption kitkentä muuttivat Ison omenan lopullisesti.
The Wiren takuumiesten George Pelecanosin ja David Simonin luoma sarja enteilee mitä tuleman pitää. Tätä kuvataan mafiavaimon kanssa epäonnisesti naimisiin joutuneen baarinpitäjän, hänen hulttiomaisen kaksoisveljensä, tummien sutenöörien ja ennen kaikkea katutytöstä pornoteollisuuden uudistajaksi nousevan naisen kautta.
Pidin sarjassa siitä, että se malttaa olla shokeeraamatta liiaksi, mutta pystyy pitämään tunnelman todellisena, tavallaan arkisena.
James Francon kaksoisrooli on kliseinen, toki toimiva keino. Hän myös tuotti kaikki ja ohjasi kaksi jaksoa. Tuottajatiimissä häärineen Maggie Gyllenhaalin näyttelijäsuoritus on puolestaan raadollisuudessaan merkittävä. Jos #metoo-kampanjassa esille nousseet suuruudet olisivat panneet hänet tekemään kaiken tämän, kohu olisi ollut ilmiselvä. Nyt hän hoiti asian itse. Hattua päästä!
Ajoitus on sattumaa ja osuva. Kyse on naisten alistamisesta määräävässä riippuvuussuhteessa.
Draaman kaaressa Deuce välttää sarjojen yleiseen akilleenkantapään, lopun. Ihmisten elämä jatkuu tavallaan entisellään, vaikka tendenssit vaihtelevat. Arkielämässä muutoksia ei ehdi reaaliaikaisesti huomaa, mutta kymmenen vuoden näkökulmasta kaikki ympärillä onkin toisin. Ihminenhän ei sinänsä muutu miksikään.
Keskitason tarkkuudellaan kuva luottaa 1970-lukulaiseen rosoisuuteen, joten valinta on paikallaan. Ääniraita on keskiverto. Aikansa funk voisi soida jykevämminkin. Kolmella levyllä kahdeksan jaksoa. Ekstroihin on tallennettu jaksojen kommenttiraitoja ja 20 min. dokumentit. (PS)