Jokainen historian suurmies ansaitsee legendan kaapin pohjalla lymyävistä luurangoista samaan tapaan kuin mikään historian merkkitapahtuma ei ole immuuni salaliittoteorioille.
Jokainen historian suurmies ansaitsee legendan kaapin pohjalla lymyävistä luurangoista samaan tapaan kuin mikään historian merkkitapahtuma ei ole immuuni salaliittoteorioille. Tätä pulppuavaa tarinansuonta iskee ennen kaikkea tieteisfantasioistaan tunnettu Roland Emmerich, joka uskaltaa kyseenalaistaa kaikki tietomme miehestä nimeltä William Shakespeare.
Elokuva esittelee meille hieman nyhverön teatteriloisen nimeltä Will Shakespeare, joka otollisten sattuminen kautta pääsee lahjakkaan kaappikirjailijan keulakuvaksi — ja tietämättään myös pelinappulaksi poliittiseen piruettiin. Toisin kuin Rakastuneessa Shakespearessä tämän periodidraaman myllyä ei pyöritä niinkään rakkaus kuin vallanhimo, joka saa tarinan eri ryhmittymät käymään toistensa kurkuille.
Tyylipuhdas periodidraama tarjoaa vangitsevan elokuvaelämyksen, jossa tuttujen nimien ympärille on kudottu erittäin tuore ja koukuttava poliittinen jännäri. Kerronta liikkuu välillä tarpeettoman monessa ajassa ja paikassa yhtäaikaa, ja lomittaa tapahtumia jopa kikkailevasti, mutta kokonaisuutena punos on mainio. Tarinan lopputvistikään ei ole ennalta-arvattavissa.
Upea kuva tarjoilee komeinta Elisabetin ajan Lontoota ikinä. Ilmakuvat kuupungista ovat mykistäviä ja hovin loisto, kaupungin kuraisuus näyttäytyvät kaikki rikkaimmillaan. Tummasävyinen, terävä ja vakaa kuva nousee tyylipuhtaasti teräväpiiron aateliin. Niin ikään komea ääniraita taitaa tilan käytön, eikä äänimailmasta puutu yksityiskohtia.
Ekstroissa ohjaajan ja käsikirjoittaja John Orloffin kommenttiraita, poistettuja kohtauksia ja koosteet William Shakespearestä, näyttelijävalinnoista ja elokuvan tuotannosta. (IJ)