Kolmen Oscarin voitto ja pääosin viiden tähden puolelle virranneet ensi-iltojen arviot saivat ehkä odottamaan liikaa, mutta 12 years a Slave on hienoinen pettymys, vaikka se on eittämättä parhaita elokuvia, joka kuvaa Yhdysvaltain etelävaltioiden harjoittamaa orjuutta.
Kolmen Oscarin voitto ja pääosin viiden tähden puolelle virranneet ensi-iltojen arviot saivat ehkä odottamaan liikaa, mutta 12 years a Slave on hienoinen pettymys, vaikka se on eittämättä parhaita elokuvia, joka kuvaa Yhdysvaltain etelävaltioiden harjoittamaa orjuutta.
Elokuva perustuu romaaniin, joka kuvaa todellisuutta. Sen suurin voima on siinä, että harva tiesi, että vapaina syntyneitä mustia siepattiin pohjoisvaltioista yllättävän paljon. Kohtalo oli poikkeuksellisen julma maan historiassa.
Yksilön kokemuksella kuvataan laajaa ilmiötä. Spektaakkelia ei ole yritetty tehdä, mikä on toisaalta hyvä. Yllättäväkään se ei ole, vaikka orjien kohtelua kuvataan kliseettömästi ja realistisesti.
Ehkäpä tämä on vienyt viimeisen silauksen. Dramaturgia on perustettu takaumien ja muistikuvien varaan, mikä ehkä ei ole aina mieleeni.
Työn arjen armottomuus ei juurikaan välity, kun pääpaino on epäinhimillisessä vapaa-ajassa. Parasta antia on tästä näkökulmasta kohtaukset, jossa päivän työmäärää mitataan. Väkivalta ei niinkään tehoa, koska sen tarkoitus on shokeerata.
Elokuvan kesto on jo nyt koetuksella, mutta olisi ollut mielenkiintoista lohkaista mukaan iskevällä tavalla se, kuinka päähenkilö sai aikoinaan oikeutta. Eli ei laisinkaan. Shanghaijauksen toteuttajat ja orjien välittäjä jäivät tuomiotta, kun tarinan päähenkilö Solomon Northup (mikä sanaleikki sinänsä: ei todellakaan Southup) ei saanut todistaa omassa asiassaan. Muut eivät takuulla uskaltaneet.
Joka tapauksessa tämä on vaikuttava ja liikuttava elokuva. Voin vain kuvitella, millaisen vaikutuksen se on kotimaassaan tehty. Milloin vastaavaan ylletään aiheenaan Suomi ja vuosi 1918?
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroissa 12 min. dokumentit. (PS)