Ex-CIA-agentti Steven Seagal virittää aistinsa yakuzan taajuuksille ja säntää Tokioon ojentamaan alamaailmaa vanhan kamunsa pyynnöstä.
Ex-CIA-agentti Steven Seagal virittää aistinsa yakuzan taajuuksille ja säntää Tokioon ojentamaan alamaailmaa vanhan kamunsa (William Attherton) pyynnöstä. Yakuzasta on toki tehty monin verroin hohdokkaampia leffoja – tässä jopa pakollinen sormen uhraus -kohtaus on toteutettu ponnettomasti – mutta Seagalin viimeaikojen elokuvien joukosta tämä erottuu vaivatta edukseen.
Kaikki miehen tunnusmerkit rusentuvia luita ja yläosattomia tyttöjä myöten ovat mukana ja tarinakin on miltei mielekäs, joten perin toimivasta nostalgiatripistä tässä on kyse. Ja se mikä menetetään toiminnan kömpelyytenä korvataan hilpeytenä: petipuuhat sujuvat yhtä vaivalloisesti kuin kahinointikin ja naisystävä saa lahjaksi geishojen hiuslaitteen saatesanoin “tämä muistutti minua sinusta”. Kovuusasteikolla tämä on kuuden sekunnin kananmuna.
Tekniseltä tasoltaan hyvin vaihteleva julkaisu. Kuva on keskimäärin täysin mukiinmenevä, mutta ajoittain väritoisto tukkeutuu ja yksityiskohdat katoavat videomaisen suttuisuuden taakse. Myös reunavärinää esiintyy havaittavasti. Ääniraita yltää hetkittäin jonkinlaiseen vetreyteen musiikin osalta, mutta on muutoin varsin huomaamaton. Pieni osa dialogista vaikuttaa häiritsevän jälkiäänitetyltä. Ekstraton. (IJ)