Erikoinen kauhusatu tunarista, joka pestautuu riivatun kuppilan yövartijaksi.
Erikoinen kauhusatu tunarista, joka pestautuu riivatun kuppilan yövartijaksi. Omintakeisesti moneen suuntaan harova elokuva punoo viihdyttävän hiotun, mutta täysin keskenkasvuisen kauhuhupailun. Tarinaa ei tarvitse ottaa vakavasti eikä säikyttelyyn kuole, joten elokuvana tämä on väliinputoaja kauhuelokuvien ja trillereiden välimaastossa.
Komea audiovisuaalinen kuosi on elokuvan suurin valtti. 1970-luvun periodikuvalta näyttävä elokuva loistaa tunnelmien tulkkina ja pienimuotoisen kumitustalon isäntänä, mutta kokonaisuuden merkitys jää hupailun tasolle. Maailmalla perin vaisuja arvioita saanut elokuva on parhammillaan omintakeinen trippi, joka on punottu viitseliäästi, mutta perustaa vetovoimansa suppealle fanikunnalle.
Erinomainen kuva on filmimäisen samettinen ja tunnelmallisesti valaistu. Väritoisto sykkii pahaenteisen neonhehkuisesti ikään kuin maailman kammottavin sävy olisi hehkuvan punainen - varsinkin animatronisen teddykarhun muotoon puettuna. Toisaalta arjen miljööt välittyvät periodipatinoidusti, mutta ehdottoman terävästi. Jälki onkin kauttaaltaan laadukasta ja sisällöllisesti viitseliästä.
Hillittyn karmivasti rakentuva äänimaisema välittyy vahvasti. Arki toimii uskottavan vähäeleisenä referenssinä, mutta pimeän käytävän mutkan takaa kaikuu kauhujen piknikin ääniä. Mustan vallatessa alaa kuvapuolella kasvaa ääniraita herkullisen monimuotoisesti miltei pääosaan.
Ekstrat on piilotettu valikoihin easter eggeinä, joiden löytäjille on luvassa kolme koostetta (yht. 17 min.). (IJ)