David Fincher teki maineikkaan trillerinsä Se7en jo kymmenen vuotta sitten.
David Fincher teki maineikkaan trillerinsä Se7en jo kymmenen vuotta sitten. Välille mahtuu vain yksi merkittävä työ, kulutushysteriaa ja kierolla tavalla yhteiskunnan väkivaltakulttuuria kritisoiva Fight Club.
Zodiac joutuu siten paineeseen kertoessaan dokumentaarisia ja trillerimäisiä keinoja vaihdellen Kaliforniaa terrorisoineen tosielämän sarjamurhaajan tapauksesta. Elokuva pohjautuu murhaajasta pakkomielteen saaneen Robert Graysmithin (Jake Gyllenhaal) romaaniin.
Fincher ohjaa rohkeasti, sillä hän ei tukeudu piinaavaan jännitykseen, malttaa pitää tahdin arkisen hitaana ja välttää shokkikeinoja. Näin hän saavuttaa uudenlaista realismia. Lopulta shokeeraavat surmat eivät ole pääosassa, vaan se, kuinka laajan viuhkan teot aiheuttavat monien ihmisten elämään. Ja nyt ei edes ole kyse ihmisistä, jotka ovat menettäneet omaisiaan.
Autenttisiin tapahtumiin liittyvät elokuvaviittaukset on hyödynnetty taidokkaasti. Murhaaja oli mieltynyt King Kong -projektin sivutuotteena tehdyn Zaroffin koirat (1932, The Most Dangerous Game) -elokuvan asetelmasta, jossa hullu kreivi metsästi kaikkein vaarallisinta riistaa eli saarelleen haaksirikkoutuneita ihmisiä. Burne Hogarth sivusi teemaa aikoinaan Tarzanin arkistripeissään. Etsivä Dave Toschi oli esikuvana Steve McQueenin Bullitille aina aseenkantotapaa myöten. Clint Eastwoodin Dirty Harry syntyi heti tuoreeltaan Zodiac-kuumeen keskelle ottaen inspiraation kummista tosielämän tapahtumista.
Zodiac pitäisi nähdä teatterissa, missä katsojan huomio ei eksy muihin aktiviteetteihin. Elokuva vaatii intensiivistä seuraamista. Loppuratkaisu on suorastaan mestarillinen lakonisuudessaan.
Aiempaa pidempi ohjaajan versio toimii siinä missä normaali versiokin. Toisella katselukerralla alkaa ärsyttää päähenkilön väärin suomennettu titteli. Mies ei ole sarjakuvapiirtäjä, vaan pilapiirtäjä. Ekstrojen dokumenttiosiossa käytetään oikeaa työnkuvaa.
Kuten DVD-versiossakin laadukas kuva ja ääniraita eivät pyri uusille urille, jotta ilmaisun peruslähtökohta ei vaarannu visuaalisuuden tai äänitehosteiden alle. Mutta BD on perin tarkka edelliseen versioon verrattuna. Ekstroihin on tallennettu kaksi kommenttiraitaa, peräti 214 min. dokumentit, jaetulla kuvalla esitetyt kohtaukset eri tekovaiheista ja traileri.(PS)