A­me­ri­kois­sa Iron Man 2 tu­lee le­vi­tyk­seen vas­ta Eu­roo­pan jäl­keen. Il­miömäi­nen ko­me­dial­li­nen ky­ky Ro­bert Dow­ney Jr. luot­saa it­sei­ro­ni­sel­la ot­teel­la me­nes­tyk­seen myös sar­ja­ku­vaee­pok­sen fil­mit­ri­lo­gian kak­ko­so­san. Kol­mo­ses­ta nähdään esi­ma­kua lop­pu­teks­tien jäl­keen!

T­rans­for­mers-so­vi­tuk­set ovat ol­leet va­roit­ta­via esi­merk­kejä siitä, että su­per­ro­bot­tien tais­te­lun va­raan ra­ken­tu­vat elo­ku­va­ta­ri­nat tu­keh­tu­vat omaan suu­ruu­den­hul­luun mah­dot­to­muu­teen­sa. Kun yli­voi­ma pan­naan yli­voi­maa vas­taan, on tu­lok­se­na kat­so­jan kan­nal­ta rat­kai­se­ma­ton it­sestään­sel­vyys. Efek­tien ar­se­naa­li ja tu­hon jy­ly put­saa­vat pöydän kä­si­kir­joit­ta­jil­ta, joi­den on lä­hes mah­do­ton kek­siä enää uu­sia yllä­tys­rat­kai­su­ja me­ga­mit­telöi­den pat­ti­ti­lan­tei­siin. Jon Fav­rean oh­jaa­mil­la Iron Ma­neil­la tu­lo­kul­ma on poik­kea­va. Nii­den sa­lai­nen ase on luon­tei­kas huu­mo­ri ja sa­nan voi­ma.

Jos­sain vai­hees­sa me­ga­lo­maa­nis­ta ro­bot­tis­how’­ta Sam Roc­kwel­lin esittämä se­re­mo­nia­mes­ta­ri muis­tut­taa, että ”ih­mistä­kin tar­vi­taan”. Se voi­si ol­la Iron Man 2:n mot­to, sillä enemmän kuin rau­ta­kypäröi­den yh­teentörmäyk­sistä ki­pinöitä sin­koi­lee rau­tai­ses­ta läpän­hei­tos­ta, jos­sa an­sioi­tuu ko­ko pro­jek­tiin värvät­ty, kun­nioi­tus­ta herättävä näyt­te­lijä­kaar­ti.

Eipä sil­ti, että elo­ku­vas­ta äksö­nin ytyä puut­tui­si. Toi­min­ta­koh­tauk­set ovat hy­viä ja niitä on riittäväs­ti. Ot­te­lu Iron Man vas­taan muu maail­ma rä­ti­see ja pauk­kuu ja ha­jot­taa paik­ko­ja mer­kittävän ter­hak­kaas­ti. Elo­ku­va­tek­niik­ka on sau­mat­to­mas­ti ideoi­den ta­sol­la niin, että mah­dot­to­min­kin tun­tuu het­ken mah­dol­li­sel­ta.

I­ron Ma­nin rau­tai­set ky­vyt pe­rus­tel­laan va­kuut­ta­vas­ti tek­nis­tie­teel­li­sellä mum­bo­jum­bol­la. Se vi­sua­li­soi­daan eteem­me näppä­rinä, jo­pa kau­nii­na ha­vain­ne­ku­vi­na. Yhtä siis­tiä jäl­keä, kos­ke­tusnäytön ja täh­tinäyt­te­lijän yh­teis­työtä, saa­tiin vii­mek­si seu­ra­ta Ste­ven Spiel­ber­gin Mi­no­ri­ty Re­por­tis­sa (2002).

Mil­jardöö­ri To­ny Star­kin (Dow­ney) ase­tek­no­lo­gi­sen im­pe­riu­min lip­pu­lai­van, it­sensä Iron Ma­nin, pa­him­pa­na uh­ka­na kak­ko­ses­sa näyttäy­tyy venäläi­nen Ivan Van­ko (Mic­key Rour­ke). Haas­ta­ja kan­taa kau­naa Star­kin su­kua koh­taan. Van­kon tie­de­mie­sisä oli To­ny Star­kin isän kek­sijä­kump­pa­ni, jol­le an­net­tiin kenkää. Myös ar­mei­ja tah­too it­sel­leen Iron Ma­nin, kos­ka ai­lah­te­le­vai­nen Stark vai­kut­taa ole­van tur­val­li­suus­ris­ki län­ti­sel­le maail­mal­le.

Roo­leis­sa nähdään toi­nen tois­taan luon­teik­kaam­pia tai­tu­rei­ta, jot­ka osaa­vat luo­da su­per­san­ka­rie­lo­ku­vaan­kin sä­kenöivän en­semb­le-näyt­te­le­mi­sen tun­nun.

Dow­ney saa hah­mol­leen sym­pa­tiat, vaik­ka Stark pöyh­kei­lee kuk­ko­mai­ses­ti ja jo­pa häpäi­see Iron Ma­nin vetämällä kän­nit yleisön edessä. Näyt­te­lijän ka­ris­ma, ä­ly ja ar­moi­tet­tu tek­ni­nen val­mius vetävät puo­leen­sa kuin mag­neet­ti. Dow­ney on elo­ho­pea­mai­sen vi­reä ja yllättävä. Ris­kejä ot­ta­va esittä­mi­nen on var­man pääl­le teh­dyn elo­ku­van kes­kei­sin nau­tin­to.

Dow­neyn yk­si­tyi­selämä kul­ki ta­ka­vuo­si­na skan­daa­lis­ta toi­seen. Iron Man 2:s­sa hän on saa­nut rin­nal­leen toi­sen Hol­lywoo­din lööp­pis­ta­ran, jo­ka on koon­nut it­sensä ja ak­tin­sa uu­siin voit­toi­hin. Rou­heanrähjäi­nen Mic­key Rour­ke joh­taa kon­nao­sas­toa ylvääs­ti, mut­ta pil­ke silmä­kul­mas­sa hän­kin.

Gwy­neth Palt­row on Star­kin luo­tet­tu oi­kea kä­si, jon­ka huo­leh­ti­van va­kau­den rik­ko­vat vas­ta lop­pu­ku­vis­sa pin­taan nou­se­vat tun­teet. Nuo­reen ikäänsä pal­jon eh­ti­nyt Scar­lett Jo­hans­son kun­nos­tau­tuu kamp­pai­lu­la­jien eks­pert­tinä. Don Chead­le on ystävä hädässä, ja Sa­muel L. Jack­son silmä­lap­pui­neen kuin suo­raan sar­ja­ku­va­kir­jas­ta.

Dow­neyn ohel­la her­kul­li­sim­mat ir­to­huu­let heittää ra­jus­sa ve­dos­sa ole­va Sam Roc­kwell kil­pai­le­van fir­man ase­kaup­piaa­na, jon­ka myyn­nil­li­nen pu­he ei tal­tu eikä tak­kua.

Par­haa­seen sc­rew­ball-fars­sin mal­liin Iron Man 2 sisältää on­nis­tu­nut­ta mo­no­lo­ginpätkää sekä osu­van ja upot­ta­van pis­te­liästä dia­lo­gia. Si­vu­roo­lis­sa näyttäy­tyvän Fav­reaun oh­jaa­jan­tai­dot nos­ta­vat tun­tei­ta myös kos­ket­ta­vas­ti, kun To­ny Star­kin isä (Mad Men –­sar­jan John Slat­te­ry) tu­lee ku­vaan van­hal­ta fil­mi­ke­lal­ta.

Sar­ja­ku­va­su­per­san­ka­ri­fil­min voi siis tehdä näin­kin! (HB)