Vuo­sien hil­jai­se­lon jäl­keen Trip­la-X (Vin Die­sel) te­kee pa­luun va­koo­ja­maail­man pyör­tei­siin kun kon­nat taas ker­ran uh­kaa­vat va­paan maail­man vies­ti­kyyh­kyjä maan kier­to­ra­dal­la. Me­no ei kui­ten­kaan ole tur­han tiuk­ka­pi­pois­ta vaan ai­na löy­tyy ai­kaa pait­si läpäl­le myös ad­re­na­lii­nin­huu­rui­sil­le stun­teil­le maal­la, me­rellä ja il­mas­sa. Ext­re­me-la­je­ja ko­sis­ke­le­via päättö­miä stunt­te­ja tässä riittää­kin mil­loin te­le-mas­ton no­kas­ta alas las­ke­tel­len, aal­lon put­kes­sa surf­fa­ten tai las­ku­var­jo­jen kans­sa kik­kail­len.

E­lo­ku­van juo­ni on sikä­li virt­ti­nyt ja fy­sii­kan la­ke­ja uh­maa­via auk­ko­ja täynnä, että jär­ki on pa­ras­ta pitää tiu­kas­ti jäässä tätä kat­soes­sa. Muu­toin seik­kai­lu ete­nee so­pi­vas­ti kie­li pos­kes­sa ja me­no on kaik­ki­nen­sa suu­rie­lei­sen kos­mo­po­liit­tia ja len­no­kas­ta. Pai­koin to­sin tun­tuu, että Vin Die­sel tai­taa seu­ra­ta Ste­ven Sea­ga­lin ja­lanjäl­kiä koh­ti puo­lielä­kettä, mut­ta tässä vir­nis­tys on vielä vet­reä. Ge­nee­ri­nen kesä­lef­fa.