A­ku Lou­hi­mies on oh­jan­nut hal­li­tun epook­kie­lo­ku­van, jo­ka pe­rus­tuu Lee­na Lan­de­rin sisäl­lis­so­ta­ro­maa­niin. Käs­kystä on teh­ty kak­si­kin eri näy­telmä­ver­sio­ta, jois­ta yk­si näh­tiin Mai­ju Sal­lak­sen upea­na oh­jauk­se­na Kok­ko­las­sa­kin. Elo­ku­va ja teat­te­ri­ver­sio ker­to­vat sa­maa ta­ri­naa, mut­ta nou­se­vat ai­van eri maail­mois­ta tai­de­la­jien eroa­vuuk­sis­ta ja te­kijöi­den nä­ke­myk­sel­li­sistä pai­no­tuk­sis­ta joh­tuen.

Lou­hi­mie­hen tul­kin­nan an­siot ovat Lan­de­rin kie­mu­rai­sen juo­nen ja ker­ron­nan ele­ment­tien ta­sa­pai­noi­ses­sa ja kiih­kot­to­mas­sa esil­le­tuon­nis­sa. Vuo­den 1918 jär­kyttävät pu­nais­ten ja val­kois­ten vi­hol­li­suu­det Käs­ky ker­taa to­sia­sioi­na. Mo­lem­min­puo­lis­ten ter­ro­ri­te­ko­jen te­loi­tus­ku­via on näh­ty tur­tu­mi­seen saak­ka, mut­ta van­kien eläi­mel­li­nen koh­te­lu ja raa­ka­lais­mai­nen rais­kaus hätkäh­dyttävät edel­leen.

Jääkä­ri Aa­ro Har­ju­la saa käs­kyn am­pua pu­na­van­ki Mii­na Ma­lin. Har­ju­la ei sii­hen suos­tu il­man oi­keu­denkäyn­tiä ja vie van­kin­sa tut­kin­to­tuo­ma­ri Hal­len­ber­gin eteen. Mat­kal­la jääkä­rin sou­ta­ma ve­ne kaa­tuu ja mo­lem­mat ran­tau­tu­vat pie­nel­le saa­rel­le. Vii­mein tut­kin­to­tuo­ma­rin edessä Har­ju­la pelkää näytö­soi­keu­denkäyn­tiä ja pa­nee oman elämänsä ja mie­huu­ten­sa pa­nok­sek­si pu­na­van­gin puo­les­ta.

Sees­tei­nen vi­ri­tys

Rau­no Ron­kai­nen luo ka­me­ral­laan ta­vat­to­man kau­niin nä­kymän ru­mas­ta his­to­rian­jak­sos­ta. Ajan­ku­va, ra­ken­nuk­set, asut ja ih­mi­set­kin si­vii­lejä ja so­ti­lai­ta myö­ten, näyttävät au­tent­ti­sil­ta. On­nek­si nyt ei koe­ta Lau­ri Törhö­sen Ra­ja 1918 ta­pais­ta vim­mai­sen töksäyttävää ku­vaus- ja leik­kaus­tyy­liä, jo­ka tu­ho­si näyt­te­lijöi­den hyvät­kin pyr­ki­myk­set.

Lou­hi­mie­hen Käs­kyn sees­tei­syys tun­tuu tie­toi­sel­ta va­lin­nal­ta. Sel­keys ja vii­leys voi­vat ko­ros­taa sitä fa­sis­tis­ta vä­ki­val­taa ja niitä sai­rai­ta yli-ih­mi­sa­ja­tuk­sia, jot­ka pur­ka­vat jär­jes­tyk­sen ihan­noin­nin jul­ki­si­vuun ja tut­kin­to­tuo­ma­rin hie­nos­tu­nee­seen pin­taan per­vers­sejä po­rei­taan.

Toi­nen Lou­hi­mie­hen vah­vuus on näyt­te­lijöissä. Yh­teis­työ ei ole yhtä sau­ma­ton­ta in­tii­miy­den, in­ten­si­tee­tin ja vir­tuo­si­tee­tin ku­kin­toa, jo­hon Kok­ko­lan tul­kin­nas­sa ve­nyivät Iri­na Par­viai­nen, Si­ni Huk­ka­nen, Tuo­mo Kemp­pai­nen ja Jer­ry Mik­ke­li­nen. Mut­ta vuo­ro­tel­len Käs­kyn elo­ku­vaf­res­kon ta­soil­le piir­tyvät pe­rus­tel­lut roo­li­ku­vat niin Mii­na Ma­li­nis­ta, Har­ju­las­ta kuin tut­kin­to­tuo­ma­ri Hal­len­ber­gis­ta­kin.

Pih­la Vii­ta­lan Mii­na on lä­pi­mur­to­roo­li. Nuor­ta Iri­na Björk­lun­dia muis­tut­ta­va näyt­te­lijä omaa elo­ku­val­li­set kas­vot ja sel­viää hy­vin myös toi­min­ta­koh­tauk­sis­sa. Alinäyt­te­le­mistä har­ras­ta­va Sa­mu­li Vau­ra­mo to­dis­taa vii­mein, että hä­neen luot­ta­vat oh­jaa­jat ovat ehkä sit­ten­kin oi­keas­sa. Tyttö sinä olet täh­dessä ek­sy­neen oloi­nen ja Liek­sa!-e­lo­ku­vas­sa mitään­te­kemätön Vau­ra­mo saa nyt ku­vat kan­ta­maan hil­jai­sel­la ole­muk­sel­laan. En­semb­len pidät­te­lyyn tuo ris­ti­rii­dan vain Mik­ko Kou­kin vää­pe­lin rois­ki­va uho.

Mars­ki-viik­si­nen ka­pa­ka­la

Kun epäon­ni­nen Juok­su­hau­dan­tie ei tuo­nut Jus­si-pal­kin­toa Ahol­le, hän saat­taa hy­vin saa­da sen Käs­kyn tut­kin­to­tuo­ma­ri­na. Ahon Hal­len­berg on Mars­ki-viik­si­nen ka­pa­ka­la, jo­ka osaa Goet­hen ru­not al­ku­kie­lellä, mut­ta on sisältä tyhjä kuin me­kaa­ni­ses­ti soi­va gra­mo­fo­ni.

E­rik Sa­tien tut­tu­ja pia­nosä­ve­liä kuul­laan hie­nos­sa koh­tauk­ses­sa, jos­sa Hal­len­berg ja Har­ju­la fi­lo­so­foi­vat. Vai­kea ra­kas­te­lu­koh­taus ”­kuin mies mie­hen kans­sa” on­nis­tuu myötähä­peää herättämättä, vaik­ka teat­te­ris­sa aja­tus vie­tiin pe­ril­le pelkällä poi­ka­pa­ri­tans­sil­la.

Pidät­tyvä ku­vaus toi­mii saa­ri­jak­sos­sa, jo­ka idyl­lei­neen oli­si hel­pos­ti voi­nut tuot­taa sisäl­lis­so­dan kes­kel­le an­nok­sen Si­ni­sen la­guu­nin ro­man­tiik­kaa. Sek­sissä ei kui­ten­kaan ole sääs­tet­ty. Mies­ten ja nais­ten mas­tur­boin­ti, he­te­ro- ja ho­mo­sek­suaa­li­set yh­ty­mi­set vaih­te­le­vi­ne asen­toi­neen tun­tu­vat liial­li­sil­ta. Vi­rit­ty­nyt jän­ni­te la­tis­tuu os­mo­kon­tu­loi­ta kiin­nos­ta­vak­si suo­ma­lais­ten sek­si­ta­po­jen esit­te­lyk­si.

Lou­hi­mie­hen ver­sio al­le­vii­vaa on­nel­lis­ta lop­pu­rat­kai­sua. Pik­ku­po­jan Dis­ney-hy­my pe­rus­tel­laan kyllä lop­pu­teks­tien ai­ka­na li­pu­vil­la ai­doil­la va­lo­ku­vil­la – so­dan kes­kellä­kin on hy­myjä — mut­ta elo­ku­van to­tuus tästä ke­ven­nyk­sestä kär­sii. Pal­jon te­hok­kaam­pi koh­taus oli se, jos­sa ju­na vetää vel­jes­so­dan jal­koi­hin jää­neen lap­sen (Ee­me­li Lou­hi­mies) pois ku­vas­ta ja or­po­po­jan suus­ta kuul­laan Käs­kyn toi­nen avain­sa­na ”­Lu­paat­ko?”. (HB)