Ai­ka­moi­nen elo­ku­va uras­ta, elämästä ja koh­dun kai­puus­ta. Sub­jek­tii­vi­sen näkö­kul­man mu­kaan lääkä­rit, var­sin­kin tut­ki­joi­na pä­tevät, ovat enemmän ma­te­maa­tik­ko­ja kuin hu­ma­nis­te­ja. He ovat lah­jak­kuuk­sia, joi­den vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot eivät ole muun lah­jak­kuu­den ta­sol­la.

Lääkä­reitä sen enempää soi­maa­mat­ta tämän elo­ku­van ot­tai­si kurs­si­vaa­ti­muk­siin­sa jär­kevä lää­kik­sen opet­ta­ja. Em­ma Thomp­son kä­si­kir­joit­ti oh­jaa­jan kans­sa li­ki täy­del­li­sen ku­vauk­sen siitä, mitä ih­mi­sel­le ta­pah­tuu, kun hän sai­ras­tuu syöpään.