Miten tälle voisi antaa vähemmän kuin viisi tähteä?
Miten tälle voisi antaa vähemmän kuin viisi tähteä? Koskettava ja valottava dokumentti miehestä nimeltä Jope Ruonansuu, joka nousi perheen lämmöstä koulukiusatun ahtaan kujan kautta koko maan tuntemaksi koomikoksi ja imitaattoriksi. Mies palkittiin huumorivenlalla, mutta palkinto ei ollut mitään huumoria vaan merkki ansioista oivaltavan ja örveltävän huumorin ristipistossa.
Jopen tämän lapsuudesta asti kampeava dokumentti piirtää kuvan sydämellisestä kemiläisestä, pojasta joka keksi huumorin kaavan ja käytti sitä paitsi sisäisenä voimanaan myös työkaluna kaikkien arjen selättämiseen. Vain koulukiusaajista miehellä tuntuu olevan hyvin vähän mitään muuta kuin pahaa sanottavaa, ymmärrettävästi niin. Senkin Jope uskaltaa sanoa, että kun uralla meni lujaa meni hetken liiankin lujaa. Mies, joka tunnistaa kaiken tämän itsestään ja ympäriltään on päivänsä ansainnut ja ehkä hieman enemmänkin. Ehkä imitaatio jos mikä johdattelee tarkastelemaan ympäristöään, mutta Jopen hoksottimet taisivat lopulta olla ikäluokkansa terävimmät.
Kuvanlaatu vaihtelee materiaalin mukaan, mutta tämä ei koskaan varasta huomiota. Päinvastoin runsas arkistokuva vie katsojan vaivatta hetkiin läpi vuosikymmenten.
Puhdas ja vakaa ääniraita huipentuu Jopen räppiin, mutta kuljettaa vahvasti tarinaa alusta asti.