Perheen päivä on pilalla, myrsky pakottaa kalatroolarit satamaan.
Perheen päivä on pilalla, myrsky pakottaa kalatroolarit satamaan. Mummo soittaa lauantain toivotuimpiin anellen tiskijukan välityksellä siunausta kalavesille. Ehkä spagetissa saattaa olla aiempaa vähemmän kalaa, silti pintapuolisesti kylässä kaikki on kuin ennenkin. Kalastajan poika Samuel kärsii merisairaudesta. Kuivalla maalla ammuskellaan kaktuksista leikattuja ihmispäitä itsetehdyllä ritsalla. Radion uutislähetys kertoo etäiseltä kuulostavia totuuksia.
Samaan aikaan, samalla merellä käydään lopun aikojen meritaistelua. Kymmenettuhannet siirtolaiset etsivät turvaa Välimeren pohjoisilta rannikoilta. Moni uppoavista veneistä osuu tutkansilmän alle Lampedusan saaren rantavesillä.
Vastakkainasettelun aika on nyt. Eurooppalainen itsekkyys on koskettamassa huippuaan. Globaalia omatuntoa, ihmiskunnan kollektiivista vastuuta lähimmäisestä koetellaan kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Gianfranco Rosin dokumentti Fuocoammare — tuli merellä asettaa turvapaikanhakijat ja -antajat vastakkain, näiden tietämättä. Paikallisväestön yltäkylläisyys ja herkkähipiäiset vaatimukset, uutta kotia henkensä uhalla etsivät merenylittäjät.
Keskiöön, puntariksi Gianfranco Rosi nostaa ovelasti saaren lääkärin. Lääkärin toimenkuva ulottuu kosketukseen molemmin puolin. Ruumissavotan ja paloöljyn polttamien ihmisvartaloiden tutkimisen ohessa tohtorilta liikenee aikaa myös Samuelille. Pikkupoika kärsii luulosairauden lailla ilmenevistä hengitysvaikeuksista.
Ohjaaja lyö kortit pöytään pikkuhiljaa, mutta lopputuloksessa kaikki on keskellä. Maahanmuuttajien lajittelu ja ruumiiden heittely tuovat mieleen keskitysleiridokumentit, vaikka päämäärä on täysin toinen. Rinnastus toimii tehokkaasti.
Ajankohtainen, nerokkaasti näytelmäelokuvan keinoin tehostettu dokumentti palkittiin Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnolla. Suomessa se saa teatterilevityksen syyskuussa 2016. (VA)