Quen­tin Ta­ran­ti­non kuu­lui­sin trip­pi on lo­put­to­mal­la egol­la ja vir­heettömällä tah­di­tuk­sel­la ra­ken­net­tu ta­ri­na vä­ki­val­las­ta elämän il­men­ty­mis­muo­to­na. Elo­ku­va kai­ver­si ai­koi­naan Hol­lywoo­din soit­to­lis­toil­le uu­den gen­ren, jos­sa sat­tu­man­va­rai­sel­ta vai­kut­ta­vat ta­ri­nat ja eri­tyi­ses­ti niitä vil­je­levä lo­pu­ton ta­jun­nan­vir­ta ni­vou­tu­vat lo­pul­ta elämän­ko­koi­sek­si ko­he­ren­tik­si kan­na­no­tok­si kai­kes­ta. Elämä, elämän­kal­tai­sia subs­tans­se­ja ja kai­ken mer­ki­tys on tässä est­raa­dil­la huu­mei­den, mu­sii­kin, ham­pu­ri­lais­ten ja es­toit­ta pok­ku­roi­van pop-kult­tuu­rin kaut­ta.

A­vio­pa­ri (A­man­da Plum­mer ja Tim Roth) ryöstää liik­keen kuin liik­keen kun­han siellä on ra­haa. Vel­ko­jat (Sa­muel L. Jack­son ja John Tra­vol­ta) ovat lääpällään Rans­kan Quar­ter Poun­de­rin edessä, mut­ta eivät epäröi tehdä keis­seistään jau­he­li­haa. Has­been-sar­jan nyrk­kei­lijä (B­ru­ce Wil­lis) pai­nii su­kel­ta­mi­sen vai­keu­den kans­sa. Gangs­te­rin vai­mo (U­ma Thur­man) sot­kee sop­paa, jos­sa on enemmän sat­tu­mia kuin ehkä useam­man Hol­lywoo­din näyt­te­lijäa­gen­tuu­rin pi­ka­va­lin­ta­lis­tal­la. Pa­las­ten kerää­mi­nen on sii­voo­jan (Har­vey Kei­tel) kiittämätön tehtävä.

E­lo­ku­van kaa­vaa on imi­toi­tu lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja, mut­ta ei ehkä kos­kaan on­nis­tu­nees­ti. Läppä ja ta­ri­nat vain tun­tu­vat tässä sat­tu­man­va­rai­sil­ta, sillä jo­ko ko­ko­nai­suus yltää ko­he­rent­tiin ker­ron­taan tai sit­ten Ta­ran­ti­non ku­ra­toi­ma ko­koel­ma vain on mie­hen it­sensä näköi­nen ja maest­rol­leen us­kol­li­nen lei­ke­kir­ja. Niin tai näin tai­val on kou­kut­ta­va ja kestää to­dis­te­tus­ti myös ai­kaa.