Tyylipuhtaasti toteutettu genrejännäri pittsburghiläisestä psykiatrista, jonka oma isä tuo tämän elämään vaaramomenttia tutustuttamalla hänet arvoituksellisen skitsofreenikon tapaukseen.
Tyylipuhtaasti toteutettu genrejännäri pittsburghiläisestä psykiatrista (Julianne Moore), jonka oma isä tuo tämän elämään vaaramomenttia tutustuttamalla hänet arvoituksellisen skitsofreenikon tapaukseen. Karmivasta lopulta enemmän kuin vähän koomiseksi muuntautuva tarina edustaa helposti lähestyttävää valtavirtakauhua, joka ei ole ahdistavan pelottava eikä erityisen verinen.
Useamman rinnakkaispersoonallisuuden kanssa painiskelevana psykopaattina tässä nähdään Jonathan Rhys Meyers, jonka rooli Tudors-sarjan moniavioisena Henrynä lienee ollut mitä sopivinta valmentautumista tähän. Hannibal Lecter -trilogian toisessa osasassa Clarice Starlingiä näytelleen Mooren läsnäolo puolestaan korostaa tarinan uhrilammasmaisia vivahteita.
Elokuvan häiritsevin kohta on silti havaita yhtäkkiä tuijottavansa samaa kolmen joen yhtymäkohtaa, jota muutama viikko sitten katseli toisesta suunnasta hotellin ikkunasta — mikä ei jännärin tapauksessa ole aivan optimaalinen saldo. Elokuvan uskonnollinen vivahde huomioiden kamera olisi itseasiassa kannattanut kääntää myös toiseen suuntaan ja näyttää pilvenpiirtäjien tasolle jyrkän mäen päällä aavemaisesti kohoavat kirkot.
Sulava audiovisuaalinen kuosi on elokuvan vahvin lenkki. Hyvä kuva on tyylikkään tummasävyinen, mutta kauttaaltaan hieman pehmeä. Suttuiseksi kuvaa ei tarvitse haukkua, mutta ei liioin viiltävän erottelevaksikaan. Äänipuolella hiottu DTS-HD Master Audio tyynnyttää uskomaan rauhalliseen kerrontaan vain iskeäkseen kohta päälle kuin psykopaatin puukko suihkuverhon takaa. Ekstroissa juontamaton kooste kuvauksista ja kattava sarja tekijöiden haastattelupätkiä. (IJ)