Bil­ly Wil­de­rin omin­ta­kei­nen so­ta­ko­me­dia ame­rik­ka­lai­sis­ta so­ta­van­geis­ta, jot­ka ku­jei­le­vat lä­pi synk­kien olo­suh­tei­den­sa sak­sa­lais­ten lei­rillä. Tätä on osu­vas­ti ku­vat­tu synkäk­si ko­me­diak­si tai poik­keuk­sel­li­sen hyvän­tuu­li­sek­si van­ki­la­ku­vauk­sek­si. Ny­ky­kat­san­nos­sa tämä muis­tut­taa po­ke­ril­la tar­joil­tua ja an­tau­muk­sel­la kynäil­tyä kum­me­lis­ket­siä.

Tämä on kuin yk­si pitkä Ma­si-sar­ja­ku­van fil­ma­ti­soin­ti. Elo­ku­vaan tus­kin mah­tui­si yhtään sket­siä enempää, mut­ta äh­kyn si­jaan tun­nel­ma on hal­lit­tu ja re­vyymäi­nen — il­man ylimääräi­siä mu­siik­ki­nu­me­roi­ta to­ki. Elo­ku­va­na tämä on kum­ma­jai­nen, mut­ta so­ta­van­kiai­hei­se­na kep­pos­te­lu­ki­ma­ra­na kul­tai­nen ja juo­ni­kin lo­pul­ta hyvä.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Do­nald Be­va­nin ja Ed­mund Trz­cins­kin näy­telmään, jon­ka oh­jaa­jakä­si­kir­joit­ta­ja Bil­ly Wil­der ja Edwin Blum kir­joit­ti­vat uu­sik­si val­ko­kan­kaal­le so­pi­vak­si.